Vihdoinkin näin sen
kärsimättömästi odotetun ja toivotun talomme uuden asukin ja olin aivan "myyty".
Kylläpä osasi olla lutunen ja samalla melkoinen tehopakkaus tuo pikkuiruinen
whippetin pentu. Kaikkihan ovat pienenä somia, mutta tämä oli erityisen
hellyttävä. Suuret tummat silmät ovat jotenkin surumieliset. Kun tarkkaan
katsoin oli oikean silmän reunassa vielä sinistä.Aivan pienenä kun silmät oli
avautuneet oli silmä ollutkin sininen, värivirheinen, mutta se oli tummunut
vähitellen. Oikeastaan se olisi ollut eriparisilmineen veikeä pakkaus.
Ruskeanharmaa karva
on lyhyt ja sileä. Päässä on kuonosta silmien väliin valkoinen symmetrinen
kuvio. Tassuissakin on valkoista ja polkuanturat ovat vaaleanpunaiset. Kirsu on
musta kapean kuonon päässä. Silkkimäiset hieman lupottavat korvat ja pitkä
piiskamainen häntä tuovat ilmi koiran mielialan. Vartalo on siro ja
patsasmainen, kylkiluiden kaaret näkyvät. mikä on tunnusomaista kaikille näille vinttikoirarotuihin kuuluville Jalat
ovat pitkät ja hyvin jäntevät .Tassut melko isot.
Kun otan sen syliini
se on yllättävän lämmin ja painautuu luottavasti minua vasten ja yrittää
kovasti nuolla naamaani. Se on kyllä kiellettyä meillä ,vaikka kasvattaja oli
sen sallinutkin. Pian pentu pyristelee pois ja menee tutkimaan ihmeitä täynnä
olevaa maailmaa.
Ääni on kimeä ja aika
kova niin piellä koiralla, välillä se pyytää aina vinkuen jotain tai murisee
lelujaan riepottaessa ja tuhmuuksia tehdessä. Naskalinterävät hampaat ovat
tarttumassa milloin mihinkin ja pahvilaatikot saavat kyytiä, kun niitä vedetään
pitkin lattioita ja äristen revitään ja silputaan. Välillä se on oikea riiviö
riehuessaan ja vanhaa Jymy airedalenterrieriä härkentäessä.Kun vanhan koiran
kärsivällisyys loppuu kuuluu sellainen
murahdus, että pentu älyää luikkia nopeasti muuanne jotain muuta herjaa
tekemään.
Tällainen on meidän
talon ilopilleri ja riesa Castamere Balmain
eli Kauri. Minä kutsun sitä kirpuksi. Nukkuessaan se on kaikkein
suloisin - niin kuin kaikki pienet.