Ruskeatukkainen viisivuotias poika tulee oppilaakseni kansalaisopiston lasten kuvataideopetukseen syksyllä 1990. Pojalla on mukanaan pieni reppu. Oppitunnin aikana poika kurkistaa silloin tällöin reppuunsa. Eräällä tunnilla kysyn häneltä, että mitä repussa on. Hän avaa reppuaan ja näyttää repussa olevaa vaaleanruskeaa nallea.
Poika piirtää ja maalaa keskittyneesti. Hän käyttää rohkeasti värejä, kirkasta vihreää, sinooperin punaista ja kullankeltaista. Kovin puhelias hän ei ole.
Toisen lukuvuoden keväällä pyydän pojan vanhemmilta luvan maalata pojasta muotokuvan. Kesäkuun alkupuolella eräänä iltana vanhemmat tuovat pojan työhuoneelleni, joka on asuintalomme toisessa kerroksessa. Pojalla on mukanaan vaaleanruskea nalle.
Päivä on ollut helteinen ja työhuoneessani on kuuma. Tärpätti ja maalit tuoksuvat. Avaan työhuoneeni ikkunan. Pihalta tulvahtaa huoneeseen sireenin tuoksua. Mustarastas laulaa pihapuussa. Pyydän poikaa istumaan tuolille lähelle ikkunaa. Pojalla on yllään Marimekon vihreä tasaraitapaita. Hänellä on kainalossaan nalle, jolle hän on pukenut punaraidalliset shortsihousut ja lippahatun.
Luonnostelen lyijykynällä paperille pojan muotokuvan. Poika istuu vakavana, häntä taitaa jännittää. Nalle on tiukasti hänen kainalossaan. Hän vastaa, kun yritän jutella hänen kanssaan. Hän kertoo aloittavansa koulun kesän jälkeen.
Juhannuksen jälkeen poika tulee toisen kerran muotokuvan malliksi. Hän jaksaa nytkin istua rauhallisesti paikallaan. Juttelemme hetken pojan vanhempien kanssa kesän edistymisestä. Lintujen laulu on jo vaimeampaa kuin ennen juhannusta, luonnossa vihreys on syventynyt.
Öljyväri on kuivunut. Vien valmiin muotokuvan pojan kotiin. Olen maalannut taustan alkukesän valoa tavoitellen vaalealla beigellä. Muotokuvassa pojalla on nalle kainalossaan ja edessään piirustuspaperia ja kaksi punertavaa väriliitua. Signeeraukseni AK -92 on muotokuvan oikeassa alanurkassa.
Helena Lindgren
27.9.2022
Takaisin tarinoihin