On haalea kesäpäivä Maaningalla, Onkiveden rannalla. Istun kesämökin pirtin pöydän ääressä. Rannan puoleisesta akkunasta avautuu näkymä tyynelle järvelle. Kauankohan tuo järvi on tuossa liplatellut ja myrskynnyt, jäätynyt ja sulanut? Tänään sen liikkumattomasta pinnasta heijastuu taivaan harmaus, joka hiipii tupaan sisälle. Sää on tylsä, ei paista eikä sada. Sellainen pölöpouta, sanoisi isäni. Maisema on rauhallinen, liiankin rauhallinen. Kaipaan jotain tapahtuvaksi.
Yhtenä
päivänä toisella rannalla lipui hidas vene
uistin perässään. Toisena päivänä silkkiuikkuperhe kalasteli meidän rannassa.
Yksi laiska poikanen pyrki äitilinnun selkään ja toinen poikanen kerjäsi emon
pyytämiä pikkukaloja. Männä viikolla kaksi harmaahaikaraa, lieneekö ollut
pariskunta, tepasteli arvokkaasti kaislojen ja kortteiden välissä. Pitkä nokka
nappasi nopeasti kalan, joka näkyi paksuna möykkynä luikertavan alas haikaran
laihassa kurkussa. Erään kesäisen illan rauhan rikkoi merikotkan ja kalasääsken
raivoisa taistelu ihan silmiemme edessä. Merikotka oli siepannut kalasääsken
pesästä poikasen, joka taistelun tiimellyksessä putosi rantaveteen. Poikanen
räpisteli aikansa pinnalla ja pinnan alla, kunnes katosi kokonaan. Taistelu
jatkui vielä pitkään. Sitten voimakas merikotka tajusi hävinneensä kamppailun
ja saaliinsa menettäneenä liiteli tiehensä. Rauha laskeutui ulpukoiden ylle.
Vihdoinkin
jotain tapahtuu. Piisami ui määrätietoisesti kohti rannan penkan kotikoloaan.
Kohta tuttu kalatiirakin syöksyilee kotirannassaan. Lintujen ja kaikkien
eläväisten seuraileminen tuo minulle leppoisan olon. Perhoset ja kaikkein
pienimmätkin öttiäiset elävät rauhaisaa, usein hyvin lyhyttä elämäänsä
joukossamme. Vai pitäisikö kiitollisena sanoa, että me saamme elää heidän
joukossaan.
Pieni
tuulenvire rikkoo järven pinnan. Harmauden alta paljastuu pieniä sinisiä
aaltoja, jotka säntäilevät eri suuntiin. Lakkaan huokailemasta. Nyt on
aamupäiväkahvin aika. Huudan ulko-ovelta metsään: miehet kahville! Kirkonkylän
suunnassa pilvipeite on repeillyt ja aukoista näkyy lempeän sinistä vanhaa
taivasta. Tästä tulee hyvä päivä.
Riitta
Kärkkäinen
2023