Oli tuullut pohjoisesta ja myrskynnyt koko yön. Aamulla ranta oli peilityyni. Kävelin rannalle. Hämmästelin. Rantaan oli ajautunut monenlaista tavaraa ja roskaa.
Oli joku pyydysmerkki pieni kaarnanpala, melkein laiva,
kuollut kala, pallo ja pullo. Pullon korkki oli kiinni ja sisällä jokin
paperinpala.
Uteliaisuuteni heräsi. Pullopostia käytettiin merillä jonkinlaisessa viestinässä toiselta vesistöltä toiselle etsien yhteyksiä. Olin lukenut eräästä henkilökohtaisesta viestistä, jonka matka oli kestänyt yli kahdeksankymmentä vuotta.
Muistui mieleeni kesä kahdeksankymmentä vuoden alkuajoilta.
Olimme mökillä Virpin ollessa toisella kymmenellä ja Markus Virpin serkku kuusi
vuotta nuorempi. Veneemme oli eräässä lahdelmassa, josta olin kokoamassa
polttopuita. Lapset leikkivät ison kiven luona. He olivat varmaan löytäneet
korkillisen pullon. Virpi keksi, että laitetaan pullopostia. Mietin nyt jälkeen
päin, että oliko hän lukenut sellaisesta. He laittoivat jotain kirjoitusta,
viestiä sisälle pulloon ja heittivät pullon laineille.
Pyörittelin tuota pulloa rannassani. Mistähän suunnasta se olisi voinut tulla. Pohjoisesta, lähisaarista, Sinikivestä, Maaningalta, ehkä Onkiveden suunnasta, Viannasta. Olisikohan Ainolla ollut ikävä? En vielä aukaise pulloa, vaan arvuuttelen mahdollisuuksia, rakentelen tarinoita. Olisiko tullut Kuopion suunnasta? Kenelle tarkoitettu? Vai vain pelleily!
Kuuntelen kirjosiepon haastelua. Varoittaako minua vai kertoo
tarinaa. Oliko se ollut kauempana Niinisaaressa päin ja sirkutellut
telttailijalle Haaposaaresta olevasta pesäpöntöstään, joka oli ollut paikalla
yli neljäkymmentä vuotta.
Västäräkki keikkui laiturilla. Sanoin sitä: ”von räkki.” Se sanoi, että avaa posti. Joku linnuista
viserti; ”vitsi, vitsi”. Siitä tuli mieleeni eräs karjalaismies, joka juttujensa
perään sanoin samoin: ”vitsi, vitsi”. Ketä tässä uskoisin.
Härkälintu souteli poikasineen laiturin vieritse kertoen perheonnestaan. Lokkikin yritti tulla laiturille, muta ei uskaltanut nähtessään minut. Olin huutanut useana päivänä, että lokit pois laiturilta.
Sitten lensi yksinäinen joutsen läheltä ikään kuin kertoen
omasta kaipauksestaan. Sen puoliso oli joutunut katiskaan kymmenisen vuotta
sitten. Joskus se valitti kaipaustaan lentäessään, mutta nyt se yritti kertoa
minulle yksinäisenkin elämän onnesta.
Lähdin rannasta ja vein pullon saunan eteisen ikkunalle.
Avaamatta.
Myöhemmin avasin pullon, siinä oli viesti Markukselle.
Nyt viesti on toteutunut sillä Markus on mökin omistaja.
Maija Silmärinen
7.04.2021