Radiosta kuulemme uutisia, kuulemme kuunnelmia, kuuluu rokkeja, kuulemme satuja, kuulemme urheilua… (Radiolaulu, M.A.Numminen)
Kesäpäivä 1950-luvun loppupuolella Varkauden Akonlahdessa. Avoimesta ikkunasta kuulen pihamaalle, kun Turun tuomiokirkon kello lyö 12. Kipaisen sisälle radion ääreen. Radio, jossa on paineltavat näppäimet kuin pianossa, on pienen kotitaloni toisessa huoneessa, kammarissa. Kuuluttaja ilmoittaa, että seuraavana ohjelmassa on kuunnelma Kalle-Kustaa Korkin seikkailut. Pääosassa on Pekka Lipponen, Rantasalmen sulttaani. Ohjelmassa käytetään kielletyltä kirosanalta kuulostavaa sanaa pi-pi-pirskatti. Jatkuu huomenna.
Yhdestoista syntymäpäiväni on 23.11.1963. Asumme Varkauden
Könönpellossa Ilveskadulla omakotitalossa. Vaikka on lauantai, on koulupäivä. Olen
ensimmäisellä luokalla Varkauden Yhteislyseossa. Päivästä muistan vain, että radiosta
kuuluu STT:n uutisia: Amerikan presidentti John F Kennedy on murhattu
edellisenä iltana.
Olen syksyllä 1972 aloittanut opiskelun Helsingin yliopiston
oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Asun ensimmäisen kerran elämässäni
kerrostalossa Helsingissä Kalevankadulla. Kesäansioillani olen hankkinut Philips
– merkkisen matkaradion opiskelijakämppääni. Olen lunastanut myös radioluvan.
Kämppikseni kanssa kuuntelemme sunnuntaina 3.9. Paavo Noposen värikästä selostusta
Münchenin kesäolympialaisista. Lasse Virén juoksee 10.000 metrin loppukilpailussa.
Virén kaatuu, nousee ja tuo Suomeen olympiakultaa. Yleisradiota kutsutaan Reporadioksi.
Vuonna 1976 asun Helsingin Munkkivuoressa. Tarmo Manni lukee
radiossa aamuisin E. Uspenskin satukirjaa Fedja-setä, kissa ja koira.
Mannin lukutapa on niin koukuttava, että viivytän lähtemistäni yliopistolle.
Kuuntelemme mieheni kanssa radiota 1980-luvun alussa ensimmäisessä
yhteisessä kodissamme Kuopiossa Taivaanpankontiellä. Sunnuntaisin radiosta
tulee kuunnelma Knalli ja sateenvarjo, jossa pilaillaan ministeriön
erikoisosaston virkamiesten kustannuksella. Kuunnelman aluksi soivat Lontoon
Big Benin kellot.
Asumme Pieksämäellä Niittytiellä. Nelivuotias poikamme
pyytää meitä olemaan hiljaa. Hän kuuntelee korva kiinni radiossa uutisia.
Neuvostoliittolainen öljyalus Antonio Gramsci on ajautunut 6.2.1987 karille Porvoon
öljynjalostamon lähistöllä. Suuri määrä raakaöljyä valuu mereen. Pojan
kiinnostus maailman tapahtumiin on jo herännyt.
On tavallinen keskiviikkoaamu 28.9.1994 kotona Kuopiossa
Kuntokujalla. Laitan aamiaista perheelle, puuro kiehuu liedellä. Avaan radion.
Kello lyö seitsemän. Uutiset alkavat, lisään radioon ääntä. En tahdo
ymmärtää uutisen sisältöä; yli 800 ihmistä on yöllä hukkunut, kun Estonia
-laiva on matkalla Tallinnasta Tukholmaan uponnut. Mayday,mayday…
Olemme palaamassa 7.5.1995 sisareni esikoisen nimiäisistä
Turusta Kuopioon Peugeotillamme. Autoradiosta
kuuluu kiihkeä selostus jääkiekon maailmanmestaruuskisojen loppuottelusta
Suomi-Ruotsi. Suomi voittaa kultaa ensimmäisen kerran maan historiassa
voittamalla Ruotsin luvuin 4–1. Suomi on uusi maailmanmestari!
On perjantai-ilta 4.11.2022, pyhäinpäivän aatto. Radiossa musiikkiohjelmassa
toimittaja muistelee vuoden aikana kuolleita musiikintekijöitä, myös joulukuussa
2021 kuollutta luokkatoveriani Jukka Itkosta. Jukka sanoitti satoja lauluntekstejä.
Kettu osti radion, radion, radion. Kaikki tahtoi nähdä sen radion, sen
radion. Kaikki tahtoi nähdä sen reporadion. Sitten kettu sulki sen radion,
radion. Sitten kettu sulki sen yleisradion. (Radioaktiivinen kettu, Jukka Itkonen)
Suljen Philips-merkkisen herätysvaloradion.
Helena Lindgren
8.11.2022