Välttämätön paha, olisikohan paha, välttämätön ainakin.
Kun Matias oli kolme,
neljä vuotta vanha, kun toin hänet luokseni, hän pian sanoi – Mummo rahat.
Annoin hänelle lompakkoni. Hän leikki rahoilla, kolikoilla.
Silloin maksettiin rahalla, ei kortilla.
Oli minulla säästöpossu. Ei siihen paljon rahaa tullut,
säästynyt. En ole voittanut lotossa, kun en lottoa.
Rahauudistus tapahtui kun aloittelin työelämääni. Laskeskelin
silloin raha -asioita ja juttelin kavereitten kanssa. Kun markat muuttuivat
euroiksi, oli samanlaista mietiskelyä. Iloitsin , kun matkoilla monissa maissa
ei tarvinnut vaihtaa rahaa.
Tänä kesänä muuttaessani asuntoa omaan, olin
välillä tiukoilla joutuessani maksamaan kolme kuukautta kahdesta asunosta
vuokraa. En lähtenyt syksyn matkalle Äkäslompoloon. Nyt olen taas rikas, kun en
tarvitse maksaa kuin yhden vuokran, lainakin on maksettu.
Saan lokakuussa vähän veronpalautustakin, kun mökin myynnistä
yrittivät verottaa tuhansia euroja. Etsittiin kuitit mahdollisista rakenteista
lähes viidenkymmenen vuoden ajalta. Se kannatti, mutta oli siitä vaivaakin.
Opin tänä kesänä, ettei tarvitse ostaa paljon, ei siis heräteostoksia. Sellaiset ostokset ihan mukavia, mutta aikalailla tarpeettomia. En nyt innostu niistä. Huomasin muuttaessani, että oli liikaa vaatteita, ja kenkiä, kirjojakin.
Tuosta Matiaksen sanoista Rahat, kuvittelen niin rosvojen sanovan pyssyn kanssa, siksi se on jäänyt mieleen.
Kuulin lähes kymmenen vuotta , että eläkeläisetkin voisivat saada asumistukea. Tulin mökiltä Mikaelin kyydissä. Kyselin hänen asioitaan tuista ja muista. Sanoin hänelle, että minäkin voisin sitä saada asuntotukea. Mikael löi kättä päälle sanoen että huomenna haetaan Siitä asti olen saanut tukea. Kun haastelin Mikaelille hänen juhlissaan, sanoin tämänkin hänen ansiokseen.
Silmärinen Maija
20.09.2023