Korona riehuu ulkona, kortisoni riehuu kehoni sisällä ja minä riehun kotona! Jotain pitää keksiä, kun ei voi oikein mihinkään mennä. Aloitan kaappien siivouksen. Miten tätä tavaraa onkin kertynyt vuosien varrella!
Yhden hyllyn periltä pilkottaa keltainen metallilipas. Se
on lukossa. Mitäs tämä sisälsikään? Etsimällä etsien löytyy pienen pieni avain
lukkoon.
Rahoja iso kasa. Monenlaisia metallirahoja, hopeaa,
kuparia, mitä lienevätkään. Pyörittelen rahoja käsissäni, järjestelen kasoihin,
tutkin, ihmettelen ja muistelu alkaa.
Rahoja 1800-luvulta. Tsaarin ajan ruplia, kopeekoita,
markkoja ja pennejä. Rajan pinnassa asuneen mummoni säilyttämiä. ”Ota sinä
lapsikulta kai nämmä. Olen säilytännyh. Jos tulou tiukka paikka, voinet myyvvä:”
Itkettää. Hän olisi varmasti näitä enemmän tarvinnut.
Markkoja ja pennejä 1950–1980-luvuilta. Yhtäkkiä muistan
kaukaisen ohjeen. Olen lähdössä viettämään ylioppilaspäivän juhlailtaa
ravintolaan. Tarkan markan isäni antaa lähtiessä käteeni 50 markkaa! Niin
paljon! Ja toteaa: ”Elä sitten leiki sen viinan kanssa!” Ja taas itkettää.
Kolikoita eri maista. Nämähän ovat Interrail reissujen
ajoilta 1970-luvulta. On Ruotsin, Norjan ja Tanskan kruunuja, Saksan markkoja, Ranskan
ja Sveitsin frangeja. Hallitsijoiden koronain kohokuvioita monessa. Muistot
kuljettavat nyt raiteita pitkin ympäri Eurooppaa. Melkoista rahanvaihtoshowta
rajoilla – euroista ei tietoakaan. Miten huoletonta aikaa. Maailma ja elämä
edessä. Pitäisikö tätäkin itkeä pirauttaa!
Tämä vuosituhat ei ole lippaaseen päässyt. Se on
lukkiutunut 1800- ja 1900-luvuille. Rahakin on nykyisin alkanut muuttua
näkymättömäksi. Ostokset hoituvat muoviläpyskää vilauttamalla. Kukkarossakaan
enää harvoin käteistä.
Mitäpä tekisin lippaan rahoille? Tutkinko tämän hetken
arvoja, laitanko myyntiin, säilytänkö? Päädyn jälkimmäiseen. Suljen lippaan ja
päätän tutkailla rahoja joskus vähän tarkemmin. Mitä muistoja ne vielä
kantavatkaan!
Korona ulkona jatkaa kulkuaan, hallitsijoiden koronat
rahoissa jäävät lippaaseen ja minä kuulostelen kortisonin vaikutusta kehossani.
Alkaa helpottaa – riehuminenkin.
Tuula Iljin