Oletko huomannut, miten A-studion Annika Damströmillä on usein jalassaan todella korkeat korkokengät, varsinaiset piikkarit? Entä muistatko Marimekon Kirsti Paakkasen mustat korkokengät, joilla hän ikäihmisenä jo hiukan horjuen kopsutteli tervehtimään presidentti Sauli Niinistöä itsenäisyyspäivän vastaanotolla?
Minun askeleeni oli vakaa 1970-luvulla kävellessäni tolppakoroissa. Minulla oli keväällä 1971 lakkiaisissani vaaleaan kävelypukuun sointuvat tummanruskeat, krokotiilijäljitelmäpintaiset avokkaat ja samaa sävyä oleva käsilaukku, keinonahkaa molemmat. Iltatilaisuudessa minulla oli valkeat tolppakorkoiset kengät, joissa oli avonainen kanta ja edessä nauhasomiste. Kyllä niillä pystyi tanssimaankin. Jalat olivat tuolloin kepeät, niin mielikin.
Elämäni ruuhkavuosina oli autuaallista vaihtaa kotona työpäivän jälkeen virkanaisen vaatteet kotiasuun, riisua sukkahousut ja pujottaa paljaat varpaat punaisiin huopaisiin tohveleihin. Parit tohvelit käytin loppuun: pohja kului puhki ja varpaat läpäisivät sen. Muutama joulu sitten sain lahjaksi kumipohjaiset punaiset Lahtiset, jotka kestävät käyttöä. Taljanka-yhtye lauloi osuvasti, että ”niin paukkuu pakkaset, ettei riitä sukkaset…täytyy löytää huopikkaat”. Pitkävartiset huopikkaat ovat pitäneet minunkin varpaani lämpiminä niin pienenä lapsena kuin aikuisenakin. Ne jalassa on mukava ulkoilla pakkaspäivänä lastenlasten kanssa.
Oli minullakin piikkarit. Ostin syksyllä 2013 Kuopion Carlsonilta mustat kiiltonahkaiset Gaborin piikkarit poikani väitöstilaisuuden jälkeistä karonkkaa varten. Ne jalassa oli epävarmaa laskeutua yläkerrasta alakertaan, tukea oli otettava porraskaiteesta. Nyt ranskalaisten korkojen aika on jo taakse jäänyttä elämää. Sen huomasin, kun kevätalvella yritin tunkea jalkaani nuo kerran käytetyt piikkarit. Nivelrikkoinen jalkani vaatii nykyään jalkineelta H-luokan leveyttä ja tukevuutta. Totesin Juha Vainiota lainaten, että hetkeäkään heiluisi en täällä hengissä näissä kiiltonahkakengissä. Piikkarit kiertoon! Tori.fi sivuston kautta ne löysivätkin uuden omistajan eräästä Sonjasta.
Juice lauloi, ettei kenenkään toisen kengissä voi elämästä selvitä hengissä. Ranskalaiset korot eivät ole enää minun jalkineeni. Hetken kykenen käyttämään niitä maltillisen korkoisia mustia Eccon avokkaita, jotka myyjän mukaan olivat Finnairin lentoemäntien suosikkikengät. Oletko lukenut uutisen, jonka mukaan lentoemännätkin siirtyvät nyt lenkkarien käyttäjiksi?
Helena Lindgren
14.9.2023