Räpsyttelen silmiäni, käännän päätäni, selvittelen itseni unesta uuteen päivään. Vaimoni seisoo makuuhuoneen oven suussa pitkänä ja ryhdikkäänä. Hän puhuttelee minua ystävällisesti tänäänkin, houkuttelee nousemaan sängystä ja tulemaan aamupalapöytään. Lääkedosettikin kuulemma hälyttää kohta nappaamaan kourallisen pillereitä.
Vaimo on terveempi ja pirteämpi kuin minä. Osaavampikin,
varsinkin nykyisin. Hoitelee kaikkia asioita kotona ja mökillä, vaikka
teknisesti onkin melko kokematon ja hitaasti asioita aikaan saava. Mutta kyllä hän
yrittää. Ja jos ei osaa, soittaa pojalleni, etenkin autoasioissa. Välillä
ärsyttää ihan pirusti, kun hän on yleensä aina oikeassa, minä kun en enää
muista paljoakaan.
Onneksi tänään ei tarvitse lähteä mihinkään. Saan rauhassa
asettua tähän päivään. Vaimolla on monia aktiviteetteja, lukupiiri ja
kirjoitusryhmä, historiaryhmä, kuntosali ja ystävättäret, ja niiden perässä
pitää kerran viikossa lähteä täältä mökiltä keskustakotiin pariksi päiväksi. Konsertit
ovat minullekin mieleen. Välillä käydään yhdessä kaupoissa tai lääkärissä tai
kirjastossa. Vaimon menojen aikana istuskelen yksin television tai
tablettitietokoneen ääressä. Siinä minä viihdyn. Vaimo katsoo televisiosta uutiset,
ajankohtais- ja asiaohjelmat ja kulttuuria. Lähtiessään vaimo varmistaa puhelimeni
latauksen ja laittaa lapun olohuoneen pöydälle. Siitä voin tarkistaa, missä hän
on ja koska tulee.
Kun pitää lähteä mökiltä, vaimo on kärsimätön ja yrittää
hoputtaa. Hän pyörähtelee huoneesta toiseen, käy viemässä kompostiroskia,
tarkistaa tiskikoneen hanan, ikkunat kiinni, pakkaa tavaroita, pyykkejä,
tietokoneita, lääkkeitä mukaan. Minua hermostuttaa se kiire ja hössöttäminen ja
aikataulut. Istuisi alas kaikessa rauhassa! Välillä vaimo hermostuu, kun alan taas
kerran jauhamaan elämässäni vuosikymmeniä sitten sattuneita vaikeita asioita
tai valittelemaan nykyistä tilaani ja sairauttani. Hän sanoo, että nyt on
kaikki hyvin ja kääntää huomiotani johonkin konkreettiseen arkiasiaan.
Alkoholin käytöstä vaimo on tarkka. Vähän viiniä
viikonloppuna ja konjakkia juhlapäivinä. Oluenjuonnistani hän minua
huomauttelee. Vaimo menee nukkumaan yleensä kello 22-23. Vaihtaa minulle
laastarin käsivarteen tai selkään, antaa pusun, toivottaa hyvät yöt, nappaa
kirjan, kirjatyynyn ja sytyttää lukulampun. Minulle kelpaavat kaikki
tv-ohjelmat - uni tulee vasta aamupuolella. Mutta vaimo ei moiti minua siitä.
Yritän hoitaa saunan ja uunin lämmityksen ja auttaa tiskien
kanssa. Toivon, että vaimo jaksaa. Kiittelen ja kehun. Jos hänelle sattuu
jotain, en minäkään jaksa elää. En tule toimeen enää ilman häntä.
Sirpa Suntioinen
2025