Rujo puu


Olipa kerran puistossa
rujo puu.
Sanoivat että
           pitäisi kaataa pois.

Puun oksat olivat harvat
runko muhkurainen
täynnä viiltoja ja
kovia kääpiä.

Salamakin kynti kerran
kuoren halki
           polttoarven.

Vieressä oli toinen
samanlainen puu
ajan merkitsemä
           paksuuntunut.

Vanhat puut
antoivat
          voimaa  toisilleen
niiden juuret
kasvoivat
          maan alla yhteen.

Toisen lehdet olivat
tuuheat etelään
toisen pohjoiseen.

Yhdessä ne olivat
           ehjä puu.

Kauniita ne eivät
totisesti olleet mutta
            vieri vieressä
ne seisoivat vankasti
             kaatumatta.



Marketta Isotalo
2020

Takaisin