Olen käymässä 93-vuotiaan naapurin luona. Hän juttelee havainnostaan. ” Taas on koivujen yläoksille ruvennut kertymään lintuja. Kohta lähtevät muuttomatkalle etelään. Ja pilvet roikkuvat alhaalla.” Ja kohta uudelleen. ”Lintuja on ruvennut parveilemaan puiden yläoksilla. Ovatkohan lähdössä muuttomatkalle? Ja pilvet roikkuvat alhaalla.” Pienen hetken päästä taas uudelleen. ”Muuten taas linnut ovat ruvenneet kerääntymään parviin, niin kuin suunnittelisivat muuttoa.”
klo 22
ajoittaista sadetta
klo 23
vähäistä sadetta
klo 03 mahdollisesti runsasta sadetta
Ennen tykkäsin sateesta. Nykyisin en enää tiedä. On tapahtunut liian paljon. Sijaan vuoteen olohuoneeseen, koska sade rummuttaa ilkeästi makuuhuoneen ikkunalautaan. Kuuhunkin lennetään, muttei osata rakentaa viihtyisiä asuntoja.
Unessa olen matkalla laivassa ja minulla on mukana kissa, joka pissaa sopimattomiin paikkoihin. Miksi minulla on kissa unessa, vaikka en viitsisi ikinä pitää lemmikkejä, kun niistä on työtä?
Aamulla kirjoitan kaiken ruutupaperille.
Päivällä tanssin pahan mielen pois.
Sisko Rutanen
9.10.2021