Annikki istui kesämökin terassilla ihastelemassa juhannusyön valoisuutta. Lapset perheineen olivat tulleet juhannuksen viettoon perinteiseen tapaan. Lasten äänet olivat hiljentyneet ja valveilla oli enää aikuiset. Järven toisella puolella oli sytytetty juhannuskokko. Rantasaunan oli rakennettu hirrestä ja varusteltu nykyajan vaatimusten mukaiseksi. Hiljaisuudessa ajatukset siirtyivät lapsuuden kotiin, vanhempiin ja isovanhempiin. Mielikuviin palautuu ukin ja mummon äänet mahdollisine kommentteineen nykyisistä saunoista pesuhuoneineen. Ukki tuumaisi: "Turhaa vouhotusta, puukiuas puuttuu ja sen myötä hyvät löylyt". Mummo puolestaan virkkaisi: "Eihän tuo ole huono asia, helpottaa naisväen elämää."
Muutama muisto
tulvahtaa kirkkaana mielessä. Veljen
kanssa olivat muutaman vuoden ikäisiä, josta muistiin palautuu lauantai illan
tunnelmat ja tuoksut. Maaliskuun keväisessä illassa valo helli Heikkiä ja
Annikkia lumileikeissä. Isä ja ukki puuhailevat saunan
lämmityksen parissa, kevyt savuntuoksu levisi tyynessä illassa. Ukki veti rautajalaksisella kelkalla
liiteriltä saunaan puita. Odotettavissa oli saunominen lauantai illan perinteen
mukaan.
Sauna sijaitsi
muutaman sadan metrin päässä taloon johtavan tien varressa. Sijainti oli
tarkkaan suunniteltu, lähde oli lähietäisyydellä. Hirsinen savusauna oli
seissyt paikoillaan parin sukupolven ajan. Myöhemmin lisätyn
"pukuhuoneen" seinät oli laudoitettu ja lautojen raoista sisälle
pääsi tuiskuttamaan lunta. Kahta seinää kiersi puupenkit vilvoittelua ja
vaatteita varten. Talvella huoneessa ei viivytelty vaan kiirehittiin saunan
sisälle lämpimään.
Savusaunan seinät
ja lauteet olivat noesta mustat, lapsen mielestä pelottavat. Ovinurkassa
rojotti iso kasa kiviä tulisijan päällä.
Saunan lämmitystä ei uskottu aloittelijoille. Aamupäivällä
laitettiin pitkiä koivupuita tulisijaan, kivikasan lämmittämiseen kului useita
tunteja, erityisesti talvella. Samalla piti tarkkailla hirsiseinien
kuumenemista, tämäkin sauna oli ollut muutaman kerran vaarassa palaa. Katonrajassa oleva luukku, räppänä avattiin
lämmityksen alettua, josta savu pääsi ulos ja lauteiden alla olevasta luukusta
tuli raikasta ulkoilmaa. Puiden palettua
hiillokselle, kiukaalle heitettiin ”häkälöylyt”. Pesuvedet
vedettiin lähellä olevasta kaivosta isolla puutynnyrillä ja vesi lämmitettiin
pihalla olevan rakennuksen isossa vesipadassa, samassa tilassa pestiin myös pyykit
ja lämmitettiin karjan tarvitsemat lämpimät vedet.
Lasten odotus palkittiin,
äiti tuli navetalta ja perhe aloitti saunomiseen valmistautumisen. Perhe
jaettiin kahteen- kolmeen ryhmään, ensin läksivät miehet ja pikkuveli Heikki
pääsi mukaan. Ilta oli jo pimentynyt, pakkanenkin kiristyi ja kirkas
tähtitaivas loisti kaikessa komeudessaan. Kuunvalossa hanki kimalteli ja
valaisi saunapolun. Miehet kiiruhtivat saunalle, riisuivat vaatteet kiireesti
eteiseen. Pesuvadeissa oli pesuvettä, jolla huuhdeltiin enimmät hiet ja Heikki
kiipesi miesten kanssa lauteille. Savusaunan leppeässä lämmössä, noen ja
saunavastojen miellyttävässä tuoksussa oli hyvä oikaista ja rentouttaa viikon
ruumiillisen työn tuomat vaivat.
Saunassa ei
pidetty kovaa ääntä, ukki muistutteli saunatontusta, joka asui ullakolla.
Saunomisessa oli eräänlaista hartautta, ruumiin ja sielun rauhoittumista.
Löylyvesi sihahti äkäisesti kiukaalla ja Heikki laskeutui kuumaa löylyä pakoon
alalauteille. Erityisesti miehillä oli
mukavia ja jännittäviä tarinoita kerrottavana vastomisen lomassa. Lauteilla istujien puheet koskettivat arkisia
sattumuksia ja leppoisissa löylyissä saatettiin keskustella myös
syvällisemmistä asioista. Maaseudun
kovissa olosuhteissa elävät ihmiset, erityisesti miehet, pukivat sanoiksi
harvemmin tunteitaan. Lopuksi
peseydyttiin, nokeakin oli saattanut tarttua seinältä. Miehet palasivat
rentoutuneina ja puhdistautuneina. Jussi-ukki otti Heikin leveille hartioilleen
ja avojaloin asteli polkua talolle.
Seuraavana oli
naisväen vuoro, äiti, mummo, Annikki ja myöhemmin syntyneet kaksi pienempää
sisarusta, Kaarina ja Silja toistivat, miesten tapaan lauantaista seremoniaa.
Ukki tai isä kävi jonkin ajan kuluttua hakemassa "pikku tytöt".
Äidillä oli vielä pestävänä pikkupyykkiä. Äiti ja mummo kertoivat
Annikille, miten ennen sauna oli toiminut monenlaisissa tehtävissä syntymästä
kuolemaan. Annikki oli syntynyt kotona,
kamarissa, mutta mummon 12 lapsesta vanhimmat saunassa. Vainajien
peseminen ennen arkkuun tai ”laudalle” laittamista oli viimeinen palvelu. Jääkaappeja tai pakastimia ei ollut ja kotona teurastettuja
eläimiä säilöttiin saunassa palvaamalla.
Juhannussaunaan
valmistauduttiin erityisellä hartaudella. Oven molemmille puolille pystytettiin
koivut ja käytiin taittelemassa koivunoksia vastoiksi. Juhannustaiat liittyivät viljasadon runsauteen,
kotieläinten ja ihmisten hyvinvointiin.
Annikki palaa ajatuksistaan
nykyaikaan. Aurinko laskee lähelle
horisonttia, yönäänet ovat hiljentyneet yksittäisen linnun laulua lukuun ottamatta.
Kesäyössä tuoksuu pihlajankukat
voimakkaasti ja keskikesän kevyt tuuli leyhyttelee koivunoksia. Perinteiseen tapaan saunan edustalla on
juhannuskoivut. Ajatuksiin nousee myös huoli
maailmanmenon nykyvauhdista, yhden sukupolven aikana tapahtuneesta murroksesta. Vanhempien ja isovanhempien elämä maa- ja
metsätöissä, sota-ajasta ja sodanjälkeisestä niukkuudesta. Toisiko tulevaisuus ihmisille vakaata
toimeentuloa ja henkistä jaksamista vai ajautuisimmeko ahneuden ja
ristiriitojen kyllästämään maailmaan.
Annikki nousee
kuistin penkiltä, lähtee kävelemään polkua talolle vielä muistoissa tuoksuille
ja hiljaisuudesta herkistyneenä.
Kiitollisena kaikista kokemuksen vuosista ja toivorikkaana tulevaisuuden
juhannuksista.
Raili Lahti
2025