Äiti ja isä saapuivat Kajaanin synnytyslaitokselle
Makkolankadulle kesäkuun yhdeksäs päivä aamuyöstä klo 4. Äksy kätilö avasi
oven. Hän päästi äidin sisään ja sulki oven sanoen isälle, että täällä ei
miehiä tarvita. Äidille hän lyhyesti neuvoi talon tavat: Täällä ei sitten
huudeta. Minä olin asettunut
poikkiteloin maailmaan tuloa vastaan. Äiti nukutettiin ja leikattiin. Minäkin
pääsin aika vähällä.
Muutin asumaan mummolan yläkerran hellahuoneeseen,
osoitteeseen Lamminkatu 18. Äidillä oli
ensin yksi viikko palkatonta äitiyslomaa ja sitten yksi viikko kesälomaa.
Kenellekään ei ollut vielä edes pälkähtänyt päähän, että isäkin olisi voinut
olla lomalla esikoisensa syntymän jälkeen. Sen jälkeen Katri-mummo hoiti minua
päivät äidin ollessa työssä. Eikä minulla höpsömpää ollutkaan. Sain täysmaitoa
ja voipottua, eikä kauaakaan, kun jo herkuttelin mummon leipomalla
ruisleivällä.
Sodan loppumisesta oli aikaa kulunut kuusi vuotta. Kekkosen
II-hallitus oli vallassa ja ilmapiiri oli toiveikas. Hyvä meininki vallitsi
yhteiskunnassa. Iivari-ukkini, joka oli ammatiltaan kirvesmies, rakensi
Kopsankadulle tyyppitaloa perheelleen. Siinä meidänkin pieni nuori perhe sai
uuden kodin yläkerrassa.
Vuosiluku oli 1951. Se oli hyvä vuosi. Samana vuonna Armi
Ratia perusti Marimekon, johon itse tosin tutustuin vasta teinivuosina. Pitkään
aikaan ei valmisvaatteita ollut paljon saatavilla, vaan lasten vaatteet
ommeltiin tai neulottiin itse. Äiti ja tädit niitä ahkeroivat. Oli myös
ompelijoita ja neulojia, joilla teetettiin paremmat takit ja damaskit. Suuressa
maailmassa kehitys meni hurjempaa vauhtia eteenpäin. Bikinitkin keksittiin
uudelleen. 1950-luvulla niitä ei aluksi haluttu hyväksyä, vaikka jo antiikin
aikaiset naisurheilijat olivat kilpailleet bikineitä muistuttavissa niukoissa
asuissa. Luin jostain naistenlehdestä, että vuoden 1951 Miss
Maailma-kisoissakin bikinit kiellettiin. Itse en sitä muista, koska tuona
vuonna itse käytin vielä sideharsovaippoja.
Äiti ja Katri-mummo ovat kertoneet minulle, että isäni oli
siihen aikaan poikkeuksellinen aviopuoliso ja isä. Hän osallistui kaikkiin
kotitöihin. Erityisen mielellään hän silitti vaatteita, myös minun
sideharsovaipat. Silityshommissa hän lauleskeli samalla juuri ilmestynyttä
iskelmää Rovaniemen markkinoilla. Olavi Virran romanttiset laulut ja Tapio
Rautavaaran rallit kuuluivat myös hänen kotiohjelmistoonsa.
Synnyin hyvään aikaan. Tällä hetkellä olen kiitollisin siitä,
että olemme saaneet elää rauhan aikaa. Olemme saaneet kaiken tarpeellisen
elämäämme. Ja enemmänkin. 50-luvulla emme osanneet edes kuvitella, miten
maailma muuttuu, sekä hyvässä, että pahassa. Vaikka isän laulua ja äidin
ohjeita ei enää kuulu, ne ovat hyvässä tallessa.
Riitta Kärkkäinen
4.10.2022