Kiitos kirjoituksesta. Tämä on mukava uusi muoto yhteydenpidossamme. Kirjoitat niin, että minun on mukava lukea niitä kirjoituksia. Eipä olisi arvannut silloin kuusikymmentäluvun lopulla, että ystävyytemme jatkuu näin kauan. Meidät sijoitettiin kämppäkavereiksi Kortepohjan ylioppilaskylässä Jyväskylässä eräänä kesänä. Molemmat olimme väsyneet elämään hankalien kämppisten kans edellisenä vuonna. Kaipasimme todellista vuorovaikutusta ja myös jonkunlaista kunnollista päiväjärjestystä.
Sinulla oli tekeillä kirjallisuuden cum laude arvosana ja ihailin kiinnostustasi monenlaisiin asioihin. Tärkeintä oli varmaan, että pystyin olemaan sinulle rehellinen vuorovaikutuksessamme. Kun sitten löysimme poikaystävät, vietimme monia unohtumattomia iltoja yhdessä. Asuinolosuhteemme muuttuivat valmistuttuamme ammatteihin ja muutettuamme työn perässä eri puolille Suomea, mutta kiinteä yhteys säilyi edelleen. Välimatkat eivät estäneet yhteydenpitoa, vaan olimme edelleen mukana toistemme elämässä. Minä asuin Tampereella ja työskentelin kasvatusneuvolassa puheterapeuttina. Sinä Pohjois-Karjalassa englanninopettajana. Vaikka elin vakiintuneessa parisuhteessa ja olin naimisissa, ajattelin etten välttämättä halua lapsia. Kutsuit meidät 1976-syntyneen poikasi ristiäisiin ja kummeiksi. Se muutti ajatukseni lapsiensaannista.
Tummia pilviä kerääntyi kuitenkin taivaalle. Olimme vuokranneet kesämökin Kaavilta viettääksemme siellä viikon yhdessä. Lapsia oli siinä vaiheessa yksi molemmilla ja sinä odotit toista. Miehet olivat tosi hermostuneita ja sanallisesti aivan toistensa kimpussa. Molempien liitot päättyivät sitten aikanaan vaikeitten selvittelyvaiheiden jälkeen eroon. Sinun kans olen voinut käydä läpi vaikeita tilanteita, mitä hankala ihmissuhde on tuonut elämääni. Eikä sinultakaan ole puuttunut vastoinkäymisiä. Olet puhunut niistä avoimesti ja yrittänyt selvittää jonkinlaista polkua eteenpäin. Yhdessä olemme etsineet mahdollisia tahoja, jotka voisivat helpottaa tilanteita.
Tärkeitä hengitystaukoja arjessa ovat tarjonneet matkat ulkomaille. Ensimmäinen yhteinen matkakohteemme oli Samoksen saari Kreikassa vuonna 1984. Olin käynyt maassa jo aikaisemminja ihastunut siihen. Sinä koit paikan yhtä kiinnostavaksi. Asiaan vaikutti varmasti kiinostuksesi antiikin kulttuuria kohtaan. Olithan opiskellut myös latinaa yliopistossa. Rahat taisivat olla vähissä sinulla. Taisin lainata sinulle jonkun kympin paluumatkalla. Arki oli kummallakin melko stressaavaa emmekä selvinneet yhteiselle matkalle ennenkuin 2000-luvun alussa. Patikoimme yhdessä Englannin Järvialueella, jossa olit työskennellyt Guest Housessa kesän 1968 kieliharjoittelun vuoksi. Yövyimme pienissä majataloissa ja vaelsimme pitkin maaseutua.
Sitten kesällä 2006 lensimme Dubliniin Irlantiin ja jouduimme keskelle katastrofia. Koko lentokenttä oli tyhjennetty, kun kentälle oli syöksynyt mies, joka oli huutanut ”I´m al-Qaeda – I've got a bomb in my bag.” Olen alkaida. Minulla on pommi laukussani. Pääsimme kuitenkin eteenpäin ja toteutimme mukavan rauhallisen matkan pitkin Irlannin kaunista länsirannikkoa pyöräillen ja matkustaen julkisilla kulkuvälineillä ja yöpyen pienissä majataloissa. Englanninkielentaidostasi oli kyllä hyötyä, mutta Aran saarilla jouduimme turvautumaan elekieleen, kun emme kumpikaan osanneet gaeliä.
Serkkuni Matti oli Itävallassa tutustunut entisestä Jugoslaviasta tulleisiin siirtotyöläisiin ja innostunut opiskelemaan teologiaa Zagrebin yliopistossa. Valmistuttuaan hän oli toiminut pappina Kroatiassa aina siihen saakka, kun levottomuudet alkoivat ja sota käynnistyi. Vuonna 2010 hän oli järjestämässä matkaa Kroatiaan ja esitin idean sinulle. Tottakai sinua kiinnosti. Lento Splitiin ja tutustumista Kroatian kauniiseen rannikkoon ja radiolähetysjärjestö Sanansaattajat lähettien työalueeseen. Ohjelmassa myös raamatuntutkiskelua turismin ohessa. Löytyihän niitä Rooman valtakunnanaikaisia raunioita täältäkin sinun ihailtavaksesi. Järkyttävää oli kuitenkin kuunnella Bosnia-Herzegovinassa Sarajevon piirityksen aikaisista julmuuksista ja kävellä pitkin Mostarin siltaa, joka aikoinaan erotti kroatien ja muslimien asuinalueet toisistaan, Toisella Kroatian matkallamme 2012 kiertelimme enemmän maan sisäosissa ja tutustuimme seurakuntiin, joissa serkkuni oli työskennellyt ennen Jugoslavian hajoamissotia. Monenlaisia julmuuksia sekin kansa on läpikäynyt olemassaolonsa aikana.
Elämä jatkuu niin kauan kuin sen on tarkoitus kenenkin kohdalla jatkua. Ihmisjoukot ja yksityiset ihmiset ajautuvat ristiriitoihin. Mostarin uuden sillan avajaisia juhlittiin vuonna 2004. Silta merkitsee ihmisten mielissä enemmän kuin pelkkää kaunista rakennelmaa. Se symbolisoi eri uskontokuntien ja kansallisuuksien toivoa ja pyrkimystä elää rauhanomaisesti yhdessä ja rinnakkain. Olisi toivottavaa, että kaikilla ihmisillä olisi ainakin yksi ystävä, jonka kanssa he voisivat jakaa mietteensä elämästään ja kaikki salaisimmatkin ajatuksensa. Se helpottaa kummasti.
Sisko Rutanen
8.10.2022