kauan olen sukuasi palvellut
ennen olivat perheet suuria
monta sukupolvea asui saman katon alla
kaikki mahtuivat lauteilleni
perheet pienenivät
olit liian iso
sinut purettiin ja kasattiin uudelleen
eteinen sai lattian
ja muuripata vaihtui vesisäiliöön kiukaan kupeessa
aika oli vielä hyvää
talvisin äitisi toi teidät vesikelkalla pärevasussa
kesäisin juoksitte omin jaloin syliini
mummun pestäväksi
olin jo maailmalla
kun elintaso kohosi
rakensivat elintasosiiven
saunan, pesuhuoneen vesijohdon, sähköt
minut hylättiin kanojen kesäsuojaksi
pitkä heinikko mädätti helmani
punamultavärini haalistui
häpesin alennustilaani
minä kaipasin lempeää lämpöäsi
”ei enää kestä siirtoa” sanoivat
erehtyivät
olet sitkeää tekoa
kohtelit minua hellästi
vaikka vaadin paljon ennen kuin voit tulla syliini
kiukaani lämpiää hitaasti
silmäsi sumenevat kitkerästä savusta
palkitset vaivan
kun kesäillan hämyssä vastalle tuoksuvana
saan raukeana nojata höyryävän selkäni
lämmintä hirttäsi vasten
Aino Tapaninen
12.2.2022
Takaisin tarinoihin