Suomalainen vuonna 2025

Kuljin New Yorkin kadulla vuonna 1989 ja halusin nähdä Wall Streetin ja pörssirakennuksen saadakseni kehuskella työkavereille.  Matkalla koin toki World Trade Centerinkin, mutta erityisesti mieleeni jäi iäkkään, paikallisen amerikkalaisen sanat hänen kuultuaan, että olen suomalainen: ”Hyvä maa, maksanut kokonaan sotavelkansa”.  Sellainen Suomi on,  kasvattanut meidät demokratiaan, erottamaan totuuden ja valheen, isänmaallisiksi,  vapaiksi,  puolustamaan maataan, rukoilemaan,  huolehtimaan heikommista, maksamaan velkansa, hoitamaan itse asiansa.

Maailma on muuttunut.  On tullut tarpeita  tehdä  valtioiden välisiä liittoja esimerkiksi kaupankäynnin ja turvallisen puolustautumisen parantamiseksi. Täysin yksimielisiä me kansalaiset emme ole olleet  EU:sta ja Natosta, mutta viimeisimmät   vuodet  ovat herättäneet jääkylmällä  suihkulla kummastelemaan sekä suurten valtioiden johtajavalintoja että nykyisten johtajien rajatonta vallanhalua. Viimeisinkin epäilevä kansalainen on tullut vakuuttuneeksi yhteyksien tarpeellisuudesta.   Olemme saaneet nauttia rauhasta ja kehittää Suomea kahdeksankymmentä vuotta, kokonaisen ihmisiän.  Katsomme nyt toisiimme, ja kysymme kuin ruotsalaisessa tv-ohjelmassa:  Minne ollaan matkalla?   Vaikka koemme nyt uhkaa, tiedämme, että maatamme johdetaan parhaalla mahdollisella tavalla, tiedostaen ja hyvin valmistautuneena.

Mitä muut valtiot kansalaisineen ajattelevat Suomesta ja suomalaisista?  Suurin osa  edes tietää olemassaolostamme, ja ne jotka tietävät, pitävät meitä positiivisena kansana: sisu, sauna, tuhannet järvet, valkea talvi, joulupukin kotimaa, muumi, Sibelius, Nurmi, Viren.   Sitä paitsi olemme maailman onnellisin maa, jälleen.

”Suomi on hyvä maa meille suomalaisille”, lausui kenraali Adolf Ehrnrooth  aikanaan.  Omaa Suomi-kuvaani piirtää meitä ympäröivän luontomme kauneus ja monimuotoisuus sekä  vuodenaikojen vaihteluiden uskomaton rikkaus.  Taiteilijat ovat tuoneet syvän suomalaisuutensa rakkautena isänmaata kohtaan niin kuvataiteessa, kirjallisuudessa kuin musiikissa ja tanssissakin.  Jopa iskelmämusiikista on radiossa valittu kuulijoiden  Suomi-suosikkeja, ja Jukka Kuoppamäen ”Sininen ja valkoinen” on ollut kärjessä,  samoin Kari Tapion ”Olen suomalainen”, vaikka se onkin käännös italialaisesta musiikista.

Olin useita vuosia ”joka miehen ja naisen” lauluryhmässä.  Vetäjämme oli musiikinopettaja ja esitimme  pienissä tilaisuuksissa lauluja mm. suomalaisuudesta.  Päätösmusiikkina lauloimme tunnettujen musiikintekijöiden, Kassu Halosen ja Vexi Salmen ”Maailma on kaunis”.    

”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.  On vapautta kuunnella metsän huminoita  kun aamuinen aurinko kultaa kallioita, ja elää elämäänsä…  On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä.  Ja elää elämäänsä…  On vapautta istua iltaa yksinänsä ja tuntea tutkia omaa sisintänsä, ja elää elämäänsä…  On vapautta vaistota viesti suuremmasta ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta ja elää elämäänsä…”


Pirjo Willman
25.3.2025


 Takaisin tarinoihin