Kaakkoinen taivaanranta vaalenee. Yön tumma sametti haaltuu verkkaisesti ja päästää auringon ensikajon salolammelle alastoman koivikon takaa. Vastarannan kuuset seisovat tummina ja juhlallisina, hopeaa havuillaan. Oksien kätköissä helisevät hippiäisparven laiset tiu’ut. Käpytikka ahkeroi pajallaan kuivalla kuusenrungolla, uusia kävynsuomuja putoilee lumeen hautautuneiden päälle. Kuusten välissä lumihärmässä mutkittelee ketun yöllisen retken jälkijono.
Naavaisen kuusikon
takaiselta eräkämpältä leijuu lempeää savun hajua. Kuusten edessä lammen
rannalla kyyhöttää puoliksi luhistunut harmaa, pärekattoinen hirsilato, sen
korkeamman päädyn suojassa kyyristelee maastoasuinen mies kivääri kädessään. Huuruharso
kohoaa verkkaan lammen pinnasta, sekoittuu miehen hengitykseen, ohenee ja
hiipuu pakkassiniseen taivaaseen.
Lammen
soikea musta silmä lepää värähtämättömänä huurruttuneiden ruskeiden korsien ja
yöllä kuroutuneen kapean seitinohuen jääreunuksen keskellä. Kirpakat karpalot nuokkuvat rannan rahkasammalien
sylissä kuin sokerilla kuorrutettuina. Syksyn kirjavoimat juolukanlehdet ja
vaivaiskoivujen alastomat oksat ovat hiljenneet asentoonsa hilekerroksen alle.
Teeriparvi kahahtaa
koivujen latvaurvuille, kuusi toiseen, kolme toiseen koivuun. Mies odottaa. Poistaa
varmistimen. Kun teeret ovat rauhoittuneet aterialleen, mies nousee
verkkaisesti seisomaan, nostaa kiväärin poskelleen, valitsee kohteen, tähtää
pitkään. Kireä pamaus. Yksi teeristä putoaa maahan, muut lehahtavat lentoon.
Käpytikan nakutus on tauonnut, hippiäiset kyyristyneet paikoilleen. Mies tarpoo
hakemaan teeren ja suuntaa kämpälle.
Tikka jatkaa
pajallaan, hippiäiset hyörinäänsä kuusten oksilla. Harmaan sävyjä turkkiinsa
saanut orava rapsahtaa kuusen auringon puoleiselle rungolle – jähmettyy siihen
pää alaspäin, ojentautuu takakäpäliensä varaan, pörhistää hännän ylös, venyttää
vapaat etukäpälät maata kohti ja haukottelee. Auringon heijastus leikkaa
lammenkuvastimen kahtia.
Kun pakkanen
iltaa kohden kiristyy, tupruaa kämpältä vahva savu. Teeret ovat jo unillaan toisen
suon koivikossa. Tikka on jättänyt käpypajansa, ja hippiäisten helinä on
vaiennut. Orava on käpertynyt pesässään häntänsä suojiin, mutta kettu
ravistautuu hereille ja suuntaa uudelle retkelle.
Ilmassa
leijailee kristallisia kiteitä nousevan kuunsirpin valossa, ja lammen
jääreunukset kuroutuvat kirkkaina toisiaan kohti.
Auringon
ensisäde
alastomien
koivunoksien takaa
leikkaa
lammen tumman peilin
ja
jäähileisen reunuksen
karpalot
sokerisin kuorruttein
kaislat ja
juolukat
kuurakiteineen
paikalleen
jäätyneinä
Juhlavat
kuuset
hopeaa
havuillaan
hippiäistiukujen
helinä oksillaan
tikan
käpypajassa suomujen tanssi
ketun
jälkien helminauha
kuusten
kätköissä
Mies
kyyryssä
maatuvien
hirsien varjossa
Teeret
kahahtavat koivujen urvuille
mies nostaa
kiväärin poskelleen
kireä pamaus
teeri putoaa
toiset
nousevat siivilleen
Kun mies on
mennyt
jatkaa tikka
työtään
hippiäiset
helinäänsä
orava
venyttelee ja haukottelee
kuusen
rungolla
Yön tullessa
kuu nousee
teeret ovat
kiepeissään
tikka ja
hippiäiset suojissaan
orava
häntäänsä kääriytyneenä
ja kettu
ravistautuu hereille
Lammen
jääreunus kuroutuu kohti keskustaa
Suntioinen Sirpa
Syksy 2023