Mikään kasvi ei mielestäni ole niin vertauskuvallinen surulle kuin surukuusi. Se on tavallisen metsäkuusen erityismuoto, joita kasvaa paikoittain metsissä.
Istutettuina
niitä on hautausmailla ja pieninä ryhminä puutarhoissa.
Puu
on kapeakasvuinen ja pilarimaisena se aivan kuin haluaisi piiloutua muiden
kuusten joukkoon. Sen oksat ovat hennot ja alas pitkin runkoa painuneet
velttoina ja apaattisen näköisinä. Näyttää kuin ne haluaisivat suojella puun
runkoa ulkoiselta maailmalta.
Samoinhan sureva ihminen kääriytyy tummaan, painavaan suruunsa. Suojaan, turvaan kaikelta kamaluudelta. Hän ei ymmärrä täysin tapahtunutta, torjuu sen, on vihainen, turvattomana avuton ja haluaa olla omassa rauhassa. Elämä tuntuu pysähtyneen ympärillä merkityksettömänä.
SURULLINEN PUU
(pantoium)
Surukuusi
olet
kuin ihminen surussaan
oksat
apaattisena alas painuneena
suojaten
itseäsi, runkoasi
Olet
kuin ihminen surussaan
kääriytyneenä
peittoon
suojaten
itseäsi, runkoasi
ulkoista
maailmaa vastaan
Kääriytyneenä
peittoon
kipua,
pelkoa tuntien, torjuen tapahtuneen
ulkoista
maailmaa vastaan,
elämä
on pysähtynyt ympärillä
Kipua,
pelkoa tuntien torjuen tapahtuneen
oksat
apaattisena alas painuneena,
elämä
on pysähtynyt ympärillä,
surukuusi
Kerttu Miettinen
24.3.2022