Surua menetyksestä, tuhosta, vaillejäämisestä
piilossa sisällämme
elämä pimenee
sodan synnyttämä suru
valtava kannettava
Surun aika on päivällä
ja yöllä, kun toiset nukkuvat
se painaa maahan, vie voimat, toivonkin
Surulla on tehtävä
se antaa luvan itkeä, huutaa ja kirota
Kyyneleet puhdistavat
suru elää kanssamme niin kauan kuin sen aika on
Suru korjaa rikki menneen
kasvattaa voimia ja hyräilee haikeaa kansanlaulua
kietoo lämpimän silkkipeiton ympärillemme
heijaa meitä kuin lasta kätkyessä
Suru antaa tilaa ilolle ja uudelle tielle
koivuun puhkeaa hennon vihreät lehdet
suruvaippa, samettinen päiväperho liitelee vapaana
Raili Miettinen
29.3.2022
Takaisin tarinoihin