Suomalaisissa lauluissa syksy on harmaa, iloton ja synkkä vuodenaika.
”Syksy jo saa,
harmaa on maa.
Koivuista lehtiset
pois putoaa.
Kolkkona jää
seutumme tää
kaipaamaan suvea poisrientävää.
Pimeyteen,
syksyiseen
vaipuvi luonto jo
nyt verkalleen.”
Itse olen kokenut syksyn useimmiten myönteisesti. Se on
tarkoittanut aina jonkun uuden alkua. En ole kokenut paimentytön tavoin jääväni
suremaan, etten pääse lentohon, vaan tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja
ikävään.
Kesät olivat maalaistalossa työntäyteistä aikaa ja koulunalun koin jotenkin omaksi jutukseni. Pääsin näkemään kavereita ja tekemään mielenkiintoisia juttuja. Varmaan myönteinen suhtautumiseni kouluun ja opiskeluun vaikutti myös ammatinvalintaani. Enkä kyllä muista, että olisin työelämäni aikanakaan kokenut koulun alkua tympeänä.
Omakotiasumisesta luopuminen lopetti sadon keräämisen puutarhasta talven varalle, mutta edelleen olen säilönyt kesän marjasatoa pakastimeen ja joinakin vuosina harrastin sienestämistäkin. Kesän aikana tauollaolleet harrastukset jatkuvat syksyllä ja päiviin tulee mukavaa toimintaa ja saan uusia ystäviä. Lenkillä on mukava käydä, kun ei ole tukahduttavan kuumaa, kuten kesällä. Luonto pukeutuu värikkääseen juhla-asuun syksyllä ja sitten väriloisto puissa varisee. Luonto verhoutuu valkoiseen peitteeseen lepokaudekseen. Päivä jolloin sataa ensi lumi on tärkeä päivä vuodenkierrossa. Kesä on lopullisesti mennyt. Illat pimenevät yhä aikaisemmin ja ihmiset viettävät enemmän aikaa sisätiloissa. Tällöin sateistakaan ei ole niin paljon haittaa. Sateen ropina on minusta jotenkin kodikasta. Muista kuitenkin sadeviitta ja kumikengät, jos lähdet ulos sateella! Syksyn nautintoihin kuuluu itselle rakkaista kirjoista ja musiikista nauttiminen. Lisäintoa kirjoista nauttimiseen antaa keskustelu niistä ystävien kans kirjapiireissä. On kiinnostavaa huomata, miten eri tavoin ihmiset kokevat saman kirjan.
Vapaaehtoistyö on myös osa arkeani. Osallistun seurakunnan lähimmäispalveluun ja toimintaan mielenterveysomaisten parissa. Koen molemmat toiminnat tarpeelliseksi ja mielekkääksi, koska ne edistävät ihmisten hyvinvointia ja pärjäämistä elämässä ja on ilo olla niissä mukana. Palkatut työntekijät kantavat vastuun toiminnan kehittämisestä ja minusta on mukava tavata työhönsä sitoutuneita nuoria ihmisiä. Minulla on ollut elämässäni onnea tavata usein inspiroivia ihmisiä ja ystävystyä heidän kanssaan. Se on ollut etuoikeus elämässäni.
Sisko Rutanen
9.9.23