– Mummu, nyt se Leekuna ruppee poikimaan
– Joko se on pitkällään?
– Jo
– No, anna mulle tormuunuttu etteesen naalasta ja laeta vististä piälles äetis navettarokki ja jalakaas kumikengät.
– Ei, kun minä haen sen Helkan. Äiti käski hakkee, jos Leekuna ruppee poikimaan sillä aikaa, kun ovat siellä Kuivisten niityllä heinässä.
– Ee tiällä mittää Helekoo tarvita. Sinä oot jo aekaimmeenen, itekkii jo synnyttäny.
– En minä ossoo.
– Minä neovon.
– Ettähän työ näe.
– Mutta sinä niät. Sanot mulle aena mitä tapahtuu, niin minä neovon.
– Näissä kumppareissa ei oo sukkia.
– Laeta avosliikkaseen.
Hyvin se poijitus sujui. Alkuun vähän hirvitti tarttua ulos työntyvään vasikkaan ja kiskoa se maailmaan.
– Nyt se on lattialla. Mitäs sitten?
– Kumpiko se on, lehmä- vae sonnivasikka?
– Tyttö näkkyy olevan.
– No, nyt otat heeniä ja puhistat sen vasikan. Kannat sitten sen karsinaan ja siivoot jälet. Sitten otat taekon ja vasusta ruumenia ja levität kuivikkeeks lehmän alle.
Unohduin katselemaan, kun vasta maailmaan tullut vasikka yritti heti hinkaloon päästyään nousta jaloilleen. Alussa se ei onnistunut, vaan se kellahti takaisin pehkuihin. Kun se monen sitkeän yrityksen jälkeen pääsi nousemaan honteloille jaloilleen, ei tasapaino ollut vielä kohdallaan. Se heilui kuin heinämies ja pyllähti vielä nurin. Vihdoin jalat kannattivat muutaman horjuvan askeleen. Välillä piti hakea tasapainoa, ja jatkaa taas harjoituksia.
– Joko se noosoo jaloelleen?
– Kyllä se vihon viimein osaa jo ottaa muutaman askeleenkin.
– Kyllä se kohta ossoo kävellä. Sinun pitäs antoo sille nimi. Se on sinun ensimmäenen poejitukses.
– Niin, ensimmäinen – Ensikki. Olisiko Ensikki hyvä nimi?
– Olis se.
– Vasikka, kastan sinut Ensikiksi. Aamen..
– Lähetäänpäs nyt sitten jo pihhaan keettämään syntymäpäeväkahvit. Kun äetis kohta tulloo, se lypsää Leekunan ja antaa Ensikille juustomaetoo. Myökiin piästään keettämään juustoo.
Ensikistä kasvoi kelpo lehmä. Seurasin sen elämää, ja ehdin muutaman kerran kotona käydessäni lypsääkin sitä ennen kuin äidin oli luovuttava karjasta ja Ensikkikin joutui korkealaitaiseen.
Aino Tapaninen
15.2.2024