Onhan niitä ollut monenlaisia öitä tähän ikään mennessä. Se on tullut todettua, että tarvitsen suhteellisen rauhalliset ulkoiset olosuhteet voidakseni levätä kunnolla. Siis ei häiritsevää kolinaa yläkerrasta eikä juhlivia rokkiakuuntelevia naapureita. Lisäksi vielä jokseenkin tasapainoinen olo ja jotakin mukavaa mielessä, mielellään. Ei ainakaan tylsistynyt olo. Ja pimeää tai ainakin hämärää. Eikä liian kuuma.
Ja sitten yhtenä iltana nuhaisena tein viimeisillä voimillani koronatestin. Se näytti positiivista. HUH että mitä? Eikö se tauti ole jo voitettu? Kaikkihan käyttäytyvät niinkuin sitä ei enää olisi. Mistä olen sen saanut? Sunnuntaina olin Alavassa Motoristimessussa. Siellä oli vain yhdellä henkilöllä maski. Maanantaina osallistuin yliopistolla uusien opiskelijoiden tutustumispäivään, jossa järjestöillä oli esittelypisteitä aulassa. Keskustelin ulkomaalaisten opiskelijoiden kans englanniksi. 257 opiskelijaa tutustui järjestömme esittelypisteeseen. Yhdelläkään ei ollut maskia. Nyt on keskiviikkoilta. Ketä olen tavannut tällä viikolla? Nopea skannaus mielessä koko alkuviikon toimintoihin. Viestit kansalaisopiston kirjoitusryhmään, kirjapiirin osallistujille ja Pilates-ohjaajalle. Sorry, kun nähtiin eilen ja tänään. Taustalla ajatus, että tässäkö tämä oli elämä. Kun koronalla on niin paha karma.
Vielä soitto pojalle, joka sanoi, että kaikkihan sen tätä nykyä jossain muodossa sairastavat. Neuvoi, että jos tarvii apua kannattaa tilata ambulanssi, ettei juutu ruuhkaiseen päivystykseen.
Olis jo nukkumaanmenoaika. "Levolle laske Luojani”.
Kai tässä voi olla pitkällään, kun tarvii lepoa.”Armias ole suojani, ”
Valtaosahan tästä taudista selviää. ”Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.”
Vielä minä kuitenkin haluaisin jatkaa elämää.
Yritän turistaa tukkeutuneen nenän auki, että voin hengittää nenän kautta CIPAP-laitteen takia. Kylkiä aristaa yskimisen takia. Nielen puolikkaan nukahtamispillerin. Ensimmäistä kertaa kadun, että olen ollut aktiivinen päivällä ja tavannut paljon muita ihmisiä. Että sitäkin piti katua. Ja yrittää vain olla jotenkin normaalisti. Jospa se uni tulisi tänäkin yönä...
Sisko Rutanen
17.9.2022