Voi täytinen sentään! Voihan turkasen
turkanen! Miten voi näkökyky muuttua aamun aikana niin totaalisesti. Heti
aamulla näin kaiken selvästi, mutta nyt on toisin. Kaiketi minun pitää lähteä
silmälääkäriin, tai ainakin optikolle.
Kaikki alkoi aamuaviisin seurassa. Linssit
olivat saaneet jonkinlaisen kuorrutuksen. Tähän tautiin apu löytyy keittiöstä.
Tilkka fairia ja lämmintä vettä ja kohta on taas kirkkaat kakkulat nenänpäällä.
Näköapuja kuivatessa tipahti toinen linssi irti raameista. Näppäränä poikana
painelin linssin paikoilleen.
Vaimo vetää vielä sikeitä joten on hyvää
aikaa katsella aamutelkkua. Hittolainen
sentään! Taas lähti linssi irti. Tarkastelen tarkemmin silmälaseja ja huomaan
ruuvin lähteneen lomanviettoon. Laitan linssin varovasti paikoilleen ja
tuijottelen kolmatta kertaa samoja uutisia.
Aamun aikana sanon vaimolle
puolihuolimattomasti, että pitäisi kai tässä käydä silmälasiliikkeessä. Vaimo
ilahtuu luullessaan, että haluan uudet lasit.
Into loppuu siihen kun hän kuulee minun tyytyvän yhteen ruuviin. Saan
kehotuksen käydä Sokoksen alakerrassa.
Jo on tämä ostosten tekeminen hankalaa? En
tahdo saada selkoa hintalapuista. Pitää ihan tihrustella toisella silmällä.
Onko minulla aivoissa tukos? Tämäkö on ensimmäinen oire siitä? Pitäisikö lähteä
kuitenkin ensimmäiseksi Kysille? Teen ostokset ja suuntaan optikon huomaan.
Jotain tässä on vialla. Kaksoiskuvia näköpiirissä ja kaikki epäselvää.
Ystävällinen optikko palvelee asiakasta.
Hän huomioi minut heti liikkeeseen saavuttuani ja kehottaa istumaan. Tarkkailen
samein silmin ympärilleni. Palveltava saa asiansa toimitettua ja optikko luo
minuun palveluhaluisen katseen.
Nousen ylös ja ensimmäistä askelta
ottaessani riisun lasit päästäni ja alan selittää tarvitsevani ruuvin. Sitten
huomaan kauhistukseksi, että linssi puuttuu. Suoritan pikaetsinnän liikkeen
lattialta. Linssi on kadonnut mystisesti jonnekin. Optikko hymyilee osaaottavasti:
–
Ei taida löytyä lattialta. Huomasin linssin puuttuvan kun tulitte sisälle.
Kummasti näkymät kirkastuivat kun päässä ei
ollut linssivajaita kakkuloita. Taitaa tässä olla uusien lasien hankinta
edessä. Sekavissa mietteissä, mutta selvemmin näkevänä palaan takaisin vaimon
hellään huomaan. Kotona saan vaimolta palautteen:
– On siinä minulla… Etkö
huomannut linssin puuttumista. Taivas tihkuu vettä ja tuulee! Luulisi
viimeistään siinä vaiheessa huomaavan kun vettä sataa silmiin. On siinä…
Kaivelen päähän vanhat kakkulat ja tulen
oikein hyvin toimeen niiden kanssa. Iltateetä juodessa ja samalla telkkua
katsellessa käteen sattuu jotain nojatuolin istuimelta. Kas kummaa. Tässähän
tämä kadonnut linssi onkin. Pitänee huomenissa mennä taas optikolle.