 |
| Elina Luukanen, Takaporras II 1992 |
Rakennuksesta pääsee kierreportaita pitkin piha-alueelle. Askelten ääni kaikuu ja kiertää tornissa. Vanha mies laskeutuu varovaisesti rappusen kerrallaan pitäen kiinni tornin seinässä olevasta kaiteesta. Välillä hän pysähtyy ja kuulostelee, joko vaimo on tulossa. Vielä ei kuulu askeleita.
Mies jatkaa matkaansa. Kerroksen jälkeen, monet askelmat kuljettuaan, hän pitää taas tauon. Hän katselee seinäpintaan maalattuja hämärästi näkyviä kuvioita. Vaimo tulee hymyillen. Ennen kuin hän ehtii kysyä, miten mies jaksaa kävellä, alakerrasta kantautuu ihmisten ääniä ja oven paukahtaminen kiinni. Sen jälkeen kuuluu nopeata päällekkäistä puhetta. Kaiku sekoittaa sanat. Mitä kieltä tuo on? Mies ja nainen kuiskailevat ja kuuntelevat tarkasti, yrittävät saada selvää, mistä alempana on kyse.
Alakerrassa vaimennetaan
ääniä. Siellä olevat ihmiset pysyvät paikoillaan ja kuulostelevat, onko
rappusissa muita ihmisiä. Kun hiljaisuus jatkuu, he jatkavat puhetta nopeasti
vaimein äänin. Mies ja nainen ovat hipihiljaa, mutta eivät ymmärrä puhetta.
Alakerrasta nousevat äänet yrittävät selvästi ratkaista jotain erimielisyyttä.
Onko niillä hätä, turhanpäiväinen väittely vai pakoilevatko ne jotakin?
Kuuntelijoita alkaa pelottaa.
–
Mennäänkö
takaisin ylös, kuiskaa mies. Nainen pudistaa päätään.
–
Kuunnellaan.
Väittely jatkuu. Sitten miesääni puhuu ja toisilta kuuluu kaikuna hyväksyvä äännähdys, kenkien kopinaa ja oven avautuminen. Alhaalta rappusista tulvahtaa valoa. Ovi kolahtaa kiinni. On taas hiljaista ja hämärää.
Kohta ylhäältä päin kuuluu naurua ja nuoret hyppivät portaita alaspäin. He ohittavat pariskunnan ja heilauttavat iloisesti kättään.
Mies astuu varovaisesti
alemmalle askelmalle, pitää tiukasti kiinni kaiteesta. Alakerran iso ovi
aukenee yllättävän helposti. Ulkona kirkas aurinko sattuu silmiin. Takapihalla
on paljon lomailevia ihmisiä istumassa pyöreiden pöytien ympärillä ja
seisoskelemassa ryhminä puiden varjossa. Nainen käy ostamassa kahvit ja
paikalliset herkkuleivonnaiset. Mies hämmentää lusikalla ja puhaltelee mustaa
höyryävää kahvia, maistaa herkkua. Toteaa.