Talvitarinoita

 

 I Soi Pieksämäen asemalla blues

Siperian korkeapaine tuo tammikuussa 1987 Suomeen pitkiä, yli -30 asteen pakkasjaksoja. Ankarat pakkaset kestävät päiväkausia myös Pieksämäellä, jossa tuohon aikaan asumme. Käyn yleensä junalla työssä Kuopiossa.

Tammikuisena pakkaspäivänä minulla on esittely työpaikallani Itä-Suomen hovioikeudessa. Pukeudun kotona Niittytiellä pakkasvaatteisiin, villahousut ja talvisaappaat jalkaan, kelsiturkki niskaan, lämmin villamyssy syvälle päähän ja kelsirukkaset käteen. Otan mukaan painavan työsalkun, jossa on esiteltävien juttujen asiakirjat ja lakikirjakin. Lähden aamuhämärässä ennen puolta yhdeksää   kävelemään kohti reilun kilometrin päässä olevaa rautatieasemaa. Kävelen ripein askelin, lumi narskuu jalkojeni alla, hengitykseni höyryää, silmälasit huurtuvat ja pakkanen nipistelee varpaita ja sormiani. Häyrisentie on harmaana autojen pakokaasusta.

Asemarakennuksen odotustilassa on jonkin verran väkeä odottamassa Kouvolasta saapuvaa Kuopion junaa. Aikataulun mukaan se lähtee kello 9 Kuopioon, jossa se on aikataulun mukaan kello 9.50. Ennätän sillä juuri ja juuri kello 10 alkavaan esittelyyn.

Teroitan kuuloani, kun aseman kovaäänisestä kuuluu miesääni.  Päättelen, että juna on myöhässä. Aikataulussa tulevan junan ilmoittaa aina naisääni nauhoitetulta äänitteeltä. ” Junan arvioitu saapumisaika ilmoitetaan myöhemmin.”  Kaivan käsilaukustani kolikoita ja menen puhelinkioskille. Soitan hovioikeuden hallintoon ja kerron, että juna on myöhässä ja myöhästyn esittelystä. ”Tänne jäin, tänne jäin tuska mielessäin.”

Minuutit kuluvat. Uutta kuulutusta ei kuulu. Ostan rautatieaseman R-kioskilta lohdutukseksi suklaapatukan. Kello on jo yli kymmenen. Olen yli tunnin myöhässä esittelystä.  ”Koska menee juna työhönpäin .”  Mitä esittelykokoonpanon neuvokset mahtavat sanoa.

Kello on lähempänä puolta yhtätoista, kun juna vihdoin saapuu. Pakkanen on hyydyttänyt junan vauhdin ja jäähdyttänyt junanvaunut. Lämpötila vaunussa on juuri ja juuri plussalla.

Olisinpa junaa odottaessani riimitellyt kokemukseni lauluksi, kuten Juice Leskisen kerrotaan tehneen vuonna 1981 Pieksämäen asemalla.

 II Ainon syntymäpäivä

Tänään on 18.1.2016.  Asumme Kuopiossa Kuntokujalla rivitalossa. Aamulla sanomalehdet on haettava postilaatikolta muutaman kymmenen metrin päästä. Ulko-oven pielessä oleva lämpömittari näyttää, että pakkasta on - 28 astetta! Käyn huopatossut jalassa ja untuvatakki päällä hakemassa sanomalehdet postilaatikolta.

Tyttäremme Aino täyttää 28 vuotta. Otan kännykälläni mittarista kuvan ja lähetän sen tyttärelle, onhan hänelläkin tänään 28 mittarissa. Lämpimät onnittelut Ainolle!

III Pakkanen jäädyttää ikkunan

 Tammikuussa 2024 asumme uudessa kerrostaloasunnossa Suunnistajantiellä. Loppiaisaattona mittarit näyttävät, että ulkona on pakkasta -31,1 astetta ja lasitetulla parvekkeellakin – 23,8 astetta. Olohuoneen kookkaan ikkunan ulkolasi on huurtunut.

 Annan tehtävän tekoälylle:


Musta yö saapuu, hiljaa hiipii,

pakkanen jäädyttää ikkunan, kylmä viipyy.

Piirtää kukkia, ohuita hentoja,

lasin pintaan hopeisia, arkoja.

Ulkona maailma valkenee, huurteen peitossa,

sisällä lämpö, rauhan lepotilassa.

Jääkristallit hohtavat, luovat taikaa,

 talven henki ikkunan maalaa.  


Helena Lindgren
25.11.2025


 Takaisin tarinoihin