Tammikuun kuutamoyö


Lipputangon salko heijastaa valoa hangelle, koivut ovat varistaneet oksiltaan lunta, kuuset ja tuijat seisovat tummina taivasta vasten. Pöllö istuu jälleen vanhan koivun oksalla ja pyydystää myyriä. On tammikuun ilta, kirpeä tuuli tuo jo kevään tuoksua, piha on täynnä ilvesten ja jänisten jälkiä. Ketut ja sudet viihtyvät kauempana metsän varjoissa.

Tämä Irmelin vanha lapsuuden kotitalo on korkealla paikalla, kuitenkin kuin kahden laakean mäen välissä. Kirkkaalla säällä hän voi nähdä naapuripitäjien puolelle, korkeiden mäkien rinteet nousevat harmaan ja sinisen sävyissä iltaisin, aamulla punaisen auringon kultaamina. Kun katsoo kauaksi, hän voi nähdä kolme kirkon tornia, ei kuitenkaan viittä kuten hänen isänsä kertoi nuoruudessaan nähneensä. Nyt, kun metsässä on leveä aukko, hän  näkee järven ja sen keskellä saaren, jonka vanhalta hautausmaalta 1800-luvulla ruotsalainen tiedemies vei tutkimuksiinsa pääkalloja, jotka nyt palautettiin ja haudataan juhannuksena kirkkomaahan.

Ilta hämärtää, Irmeli katsoo kylätielle, missä punatakkinen tyttö juoksuttaa koiraa, tien toisella puolella harmaan hirsiladon ovi repsottaa auki tuulessa. Kerran ladon takana asui onnellinen perhe punaisessa mökissä. Siitä perheestä 96-vuotias isä istuu nyt muistinsa menettäneenä   palvelutalossa. Poika kertoi viime keväänä elävänsä onnellista aikaa, kun jäi juuri eläkkeelle.  Löytyi äskettäin menehtyneenä vuoteestaan.

Taivas on kirkas tähdistä, yllättävän kirkas kuutamo valaisee yöllä tienoon.

Ja yllättäen herätys. Kolme laukausta metsässä! Kello on 1.30.

Hiljaisuus.  Kuka haluaa rikkoa tämän rauhallisen, kauniin idyllin keskellä yötä? Mitä on tapahtunut? Lupaa ei ole keltään kysytty.

     - Mistä nuo laukaukset tulivat? Naapuri ihmettelee aamulla.

    -  Onko salametsästäjät jo ennättäneet tänne asti?

    -  Joku oli pyydystämässä kettuja, hän arvelee. Minäkin poikasena isäni kanssa eräänä kuutamoyönä onnistuin siinä.

Tuo metsä on nähnyt kaikenlaista. Irmelin 96-vuotias setä kertoi joskus, kuinka hänen tehtävänään sota-aikana oli viedä viestejä taloihin, joista patistettiin miehiä ja poikia rintamalle. Tehtävää varten hän sai kiväärin turvaksi desanttien varalta. Silloin, kun hän ei ollut viestinviejänä, hän harjoitteli ampumista tuon nykyään palvelutalossa olevan naapurin pojan kanssa. Metsän vanhassa kuusikossa he tähtäsivät korkealle kuusien latvoihin.

 

Arja Tikkanen
22.2.2025 


 Takaisin tarinoihin