Kohta
rippikouluikäiset vuokrakasarmin tytöt ja pojat ovat kokoontuneet viettämään iltaa
Holopaisille. Nuorison aika matelee ja kaikki ovat kiitollisia Holopaisten
Kaken kutsusta kotiinsa kuuntelemaan radiota ja soittelemaan rammarilla levyjä.
Kaken
äiti on iltavuorossa ammuslataamolla. Kaken isä toi lomilla käydessään punanauhaisen,
veren värisen, Vapauden mitalin. Hän sanoi pojalleen:
–
Tämä tuli kun olin kovissa paikoissa tappelemassa. Pidä tästä huolta! Nimittäin jos en enää tule kotiin. Isän sanat
jäivät pyörimään Kaken mieleen. Jotenkin häntä pelotti olla yksin kotona.
Radiosta
kuuluu Rintaman ratoksi. Ohjelma on nuorison mieleen, Palle soittelee
mukavien juttujensa välissä Henry Thiltä, Harmony Sisters, A. Aimoa ja muita
mukavia kappaleita. Ohjelma päättyy Markus-sedän kuulutukseen: Seuraavaksi
kuulemme STT:n uutiset: Päämajan virallinen tiedote 19.4.1942. Panssarivaunuin tuotetut ryssien hyökkäykset
on torjuttu viholliselle verisin tappion Syvärin suunnalla. Uusimallisia
raskaita taistelu-vaunuja on myös tuhottujen joukossa. Omat tappiot ovat vähäiset…
Kake
sulkee radion koska alkaa sinfoniakonsertti ja se ei ole nuorison mieleen. Hän
laittaa levylautaselle Martti Jurvan jenkan Väliaikainen. Tytöt alkavat
liikehtiä levottomasti. He haluaisivat tanssia ja alkavat tyttöparilla
pomppimaan jenkkaa. Pojat katsovat norkoillen tyttöjen liehumista, mutta kohta
tanssinhalu voittaa poikien ujouden ja lattiaa tärisyttää kymmenen jalkaparia.
Holopaisten
kamari on muuttunut tassisaliksi ja nuoriso nauttii täysin rinnoin musiikista, niin
jenkoista kuin tangoistakin. Valssi tuottaa naurun pyrskähdyksiä koska tytöt eivät
tahdo saada varpaitaan karkuun poikien monojen alta.
Kaken
neljän levyn kokoelma on soitettu ainakin viiteen kertaan. Vuorossa on Kodin kynttilät. Nuoriso on uppoutunut tanssiliikuntaan eivätkä he huomaa
oviaukkoon ilmestynyttä passipoliisia. Konstaapelilla on vaikeuksia pitää hymyään
piilossa. Hän rykäisee ja saa hämmennyksen aikaiseksi. Nuoriso pyyhkii hikeä
otsaltaan ja katsoo pelokkaana virkavallan edustajaa. Kake sulkee rammarin ja
kamarissa on hiljaisempaa kuin ruumishuoneella.
Kake
huomaa, että pimennysverhot olisi pitänyt vetää ikkunan eteen. Kadun puoleinen
ikkuna on auki ja musiikki kaikuu vaikka minne. Poliisi laukaisee hiljaisuuden:
–
Niin tuota! Se kun se tanssiminen on sodan aikana kielletty ja työ täällä
riekutte. Ajatelkaa vähän. Isänne on henkensä kaupalla puolustamassa isänmaata.
Mitä jos sovitaan silleen, että työ lupaatte, ettei tämä toistu? Silloin minun
ei tarvitse takavarikoida rikoksentekovälineitä.