Silloin tällöin on näiden kirjoittajavuosieni aikana seuraavan
viikon aiheen saatuani ensimmäinen ajatukseni ollut, että tästä en ainakaan
osaa kirjoittaa mitään. Niin kävi nyt, lintulaudalla-aiheen
kohdalla.
Tietenkin tunnen tavallisimmat lintulaudalla vierailevat
lintumme, vaikka en mikään asiantuntija olekaan. Mökillä niitä pääsee
ihailemaan ja kuulemaan laulukuoroa, mutta kaupungissa se on vaikeampaa.
Kerrostalojen ikkunalaudoilla eikä parvekkeilla saa olla lintulautoja ja koditkin
ovat saaneet väistyä uhkeiden ihmisasuntojen tieltä. Kesämökillä ollaan vain
kesäisin, eivätkä linnut silloin ruokintaa tarvitse.
Aina avulias Google riensi nytkin apuun. Hakusanalla lintulaudalla tuli monenmoisia kuvauksia
lintulaudoilla vierailevista linnuista ja niiden ruokailutavoista. Yksi otsikko
kiinnitti erityistä huomiotani, tappajatintti. Mitä ihmettä? Talitinttihän on herttainen
pullukka, joka laulelee jo helmi-maaliskuussa ti-ti-tyytään.
Kaupungin hälinässä se on kyllä nykyään lyhentänyt sävelmän kaksitavuiseksi
ti-tyyksi, joka kantautuu paremmin lajikumppaneiden korviin.
Jotkut talitinteistä saattavat tosiaankin olla tappajia.
Vaikka tarjolla olisi yllin kyllin talipalloja tai siemeniä, ne eivät niistä
piittaa. Ne vaanivat lintulaudan lähellä pienempiä lajitovereitaan ja vahvana
lintuna hyökkäävät jopa toisen tiaisen kimppuun ja tappavat hakkaamalla
nokallaan saaliin kallon puhki. Alkupaloikseen ne syövät silmät ja sitten
herkuttelevat aivoilla. Jotkut tiaiset pitävät erityisesti urpiaisista, joiden
hennon kallon saa helposti rikki.
Olemme kyllä tottuneet luonto-ohjelmissa näkemään
saalistavia eläimiä ja petolintuja, mutta yleensä ne syövät saaliinsa elääkseen,
tuskin herkutellakseen. Ihmisten joukossa sen sijaan olen kuullut olevan
”petoihmisiä”, jotka syövät herkkuna jopa elävän apinan aivoja…
Luonto on usein pakahduttavan kaunis ja sen olennot
kiehtovia, mutta se osaa olla myös julma. Niin nytkin. Virus, mikä luonnon
kummajainen se sitten lieneekin, on sokea saalistaja. Haluaa asettua asumaan
ihmiseen.
Näinä pelottavina aikoina meidän on opittava Lokki
Joonatanin tavoin lentämään kaiken pahan yläpuolelle.
Älä usko siihen, mitä näet. Silmäsi erottavat vain rajallisen. Katsele
ymmärrykselläsi, perehdy siihen, minkä jo tiedät, silloin olet oppiva
lentämään.
(Richard
Bach)
Aino Tapaninen