Lapsuuteni ensimmäisinä vuosina en tiennyt
rahasta mitään. Pienillä lapsilla ainakaan maalla ei siihen aikaan ollut
pankkeja. Ensimmäisen pankkini sain vähän ennen kouluun menoa. Vuosia tämä
pankkini seurasi minua ja viimein joutui pankkien hautausmaalle.
Ensimmäinen tarina
Orimattilassa on syntynyt vauva ja pääset sinne, mutta sinun on hankittava vauvalle lahja. Käskin mamman ostaa helistimen. Mamma kieltäytyi ja käski minun pyytää rahan Hilmalta. Hilma oli meidän palvelija ja hyvin nuuka. Hän jopa vei lomalle mennessään petivaatteensa matkassaan. Sanoi; ”Mennessä menee tullessa tulee.” Menin Hilman luo sanoin: ” Antaako Hilma minulle rahaa vauvalle helistimen ostoon.” Kaikkien ihmeeksi Hilma antoi.” Tämä oli minun ensikosketus rahaan.”
Toinen
tarina
Matkustin siskoni kanssa Metsäkylästä Myllykoskelle. Olimme lähtiessä ostaneet liput, mutta Tuulan lippua ei löytynyt mistään. Rahaa oli mukana vain paluuseen riittävä määrä. Laitoin Tuulan vessaan lipun tarkastuksen ajaksi. Siitäkin selvittiin. Lippu löytyi myöhemmin taskustani.
Kolmas
tarina
Raha ratkaisi tämänkin. Tapahtuman toinen osapuoli oli kertonut sen sisarelleni eräässä hartaustilaisuudessa. Koulussani Haminassa oli ollut iltajuhlat ja tilaisuuden päätyttyä minun piti mennä asemalle junaan pimeää katua pitkin. Linja-auto lähtisi koulun läheltä. Junaan oli koululaislippu, mutta linja-autoon ei ollut rahaa. Luokkatoverini Jaakko oli lupautunut saattamaan minut asemalle jos antaisin hänelle pusun poskelle ja niin kertoman mukaan tapahtuikin. Itse en muista siitä mitään. Kuulin tämän kertomuksen kolme vuotta sitten.
Miten olen voinutkin unohtaa ensisuudelman.
Reetta Väänänen
Syksy 2023