Se on ollut kahden asunnon seinällä. En tiennyt sen olemassa olosta ennen kuin kävimme silloisella metsäpalstallani Onkivedellä. Kävimme entisen naapurin luona samalla. Tämä Raili oli maalannut tauluja.
Katselimme hänen runsasta valikoimaansa. Siellä oli eräs taulu, jonka hän oli maalannut ensimmäisen savolaiskotini ympäristöstä. Talo talvisessa maisemassa auringon kajastaessa taivaanrannassa. Oli ulkorakennuksia, pihapuu. Ei ihan kaikki oikeassa muodossa. Mökin väri oli punainen ja ikkunoita päätyssä kaksi. Ulkorakennuksetkin hieman eri tavalla. Vanha navetta oli ihan oikean näköinen. Huomautin ettei mökki ollut koskaan punainen. Haaveilin taulun ostosta. Raili lupasi muuttaa seinän värityksen.
Muutaman viikon päästä haimme taulun. Taulussa on kuvattu paikka johan tulimme Karjalasta. Siinä asuin siihen asti, kun lähdin opiskelemaan. Olin kulkenut pihapiirin ristiin rastiin. Pyörin vihreällä nurmikolla ja kävelin talon ympäri ikkunasta toiselle ikkunalle. Pensaista poimin marjoja. Suonenjoelta oli mummo tuonut malvoja sanoin niitä aina mummon kukiksi. Vei niitten juuria mökillekin. Kuvan pienessä läävässä olivat hevoset. Aitta oli pitempi kuin maalauksessa. Siellä oli vaateaitta, vilja-aitta ja rautaromuaitta. Hevoset juoksivat vapaina pihalla. Komensin erästä niistä. Se muisti hätistelyn ja juoksi minua kohti mennessäni vilja-aittaan sekä tarttui hampailla minua käsivarresta. Hätistin sen pois.
Vaateaitassa nukuimme kesällä. Ensin se oli siivottu niin , että kannettiin kaikki tavarat ensin ulos. Rakennukset oli tehty hirsistä. Ja oli pärekatot. Kuvan taustalla on synkkä kuusimetsä. Kuvssa piha on autio , ei jälkiä. Asukkaat olivat muuttaneet pois. Myöhemmin on purettu. Kun tulimme vuonna 1945 helmikuussa mökkiin olin sanonut ensi sanoiksi-- Tämmöinen. Siinä oli asunut meitä ennen mustalaisia. Mummo ei sietänyt heitä, vaan ajeli äkäisesti pois. Eräs nuori nainen nosti pitkät helmat ylös ja pyllisti paljaalla pyllyllä mummolle. Minä pienenä tyttönä pidin sitä kauheana tekona.
Tältä paikalta on tarkoitus aloittaa meidän kulkumme onkipaikalle. Muistelen vaelluksiani koko maatilan alueella kulkemiani vaelluksiani. Pääasiassa kuljin yksin vain maailmanympärysmatkoilla veljeni oli mukana. Ne olivat tämän yli neljänkymmenen hehtaarin rajoja pitkin. Ryteiköstä ryteikköön ja rajaojien yli. Mökillä kuljin myös kahdeksankymmenen hehtaarin saaressa pitkin poikin. Sieltä vaellukseni on saanut alkunsa.
Oi ihanat muistoni.
Maija Silmärinen
3.3.2023