Se oli suorakaiteenmuotoinen pitkulainen. Päällystetty
kermavaahdolla. Päällä lakkoja.
Täyteviiruja monenlaisia. Minulta kysyttiin,että mikä talo se on. En arvanut.
Sanottiin, että on lakkautettu. Lakoilla lakkautettu.
Silloin ymmärsin. Talon on nykyisin asuintalo. Siinä oli
minun työpaikkani vuosina 1961-1995. Päärakennus on asuntokäytössä. Työpaikkojen paikalla on
Sale-kauppa. Sijaitsee Kauppakatu seitsemässä. Kauniisti entisöity,
alkuperäisiä värejä.Ollut monessa muodossa. Ensimmäinen rakennus vuonna 1901. Se on meijerirakennus. Bruno Granit-Ilmoniemi oli sitä
perustamassa. Hän osti tontin Kaukoselta. Siirsi Linanpellolla toimineen
kylämeijerin tähän Kauppakadulle.
Ilmoniemi on erikoisen huomion ansaitseva ihminen. Suoma
Kyykoski luonnehtii miestä, että tuntee sisimmässään jotain kuin jotain hyvää ja
jaloa ailahtaisi oman olemuksen kätköissä häntä ajatellessa
Hänen kuvansa oli kokoushuoneen seinällä tuossa
rakennuksessa. Mihin lienee joutunut nyt?
Minä hänen kuvaansa katsellessa melkein aina niiasin.Tärkein oli minulle meijeri, jonka Ilmoniemi perusti. Suvun
sukuhauta on suurella hautausmaalla. Seisahdan aina siinä hautausmaalla
opastusretkillä ja sanon Ninalle opastajalle- Muistathan!
Kesäisin opastuskävelyillä kerron vetäjille, että mikä talo
on siinä.Olemme meijeriläiset kokoontuneet ystävänpäivän merkeissä sen
jälkeen, kun toiminta loppui. Emme tänä talvena emmekä vuosi sittenkään. Ehkä
ensi vuonna.
Toimintavuosiin kertyi paljon elämää ja tekemistä. Olen
paljon kirjoittanut niistä vuosista ja elämästä meijerillä. Tallentanut tietoa
ja kuvia sekä monenlaista aineistoa eläkevuosien aikana.
Tuon talon ihmisistä
olen saanut paljon ystäviä, vaikka rivit ovat harvenneet vuosi vuodelta.
Talo on nyt hieno, alaparveke puineen ja pihamaa
kiikkuineen. En ole talossa käynyt sen nykyasussa. Ei tuttuja asu siinä. Olisi
pitänyt mennä sinne silloin, kun
asuntoja myytiin olivat siis myynnissä. Oli silloin vielä arka paikka, kun emme
saaneet säilytettyä meijeriä Kuopiossa. Kuljin monta vuotta toista tietä
torille.
Tammikuussa oli tyttäreni perhe tehnyt täytekakun ja
kyselivat mikä talo se on. Sanoivat
”lakkautettu”. Koristeena torilta ostettuja lakkoja. Olin myyty. Se nyt syöty,
ei tullut kuvatuksi.
Maija Silmärinen
8.2.2022
8.2.2022