Olin ensimmäistä syksyä Iisalmen Tyttölyseon 1A-luokalla, jossa oli 42 tyttöä. Asuin viikot koulukortteerissa Alli Kilpeläisen ja hänen kahden poikansa luona. Pojilla oli omat menonsa. Siedimme toisiamme, mutta läheisiä emme olleet. Omalta luokalta sain muutamia kavereita. Anja oli kaupunkilainen, muut ystäväni kulkivat junalla tai linja-autolla aamuin illoin. Annikki-ystäväni lypsi kotona lehmät äitinsä apuna ennen kouluunlähtöä ja pelkäsi, että hän lemuaa navetalle. Kahtiajako kaupunkilaisiin ja maalaisiin oli syntynyt heti syksyllä.
Ruotsin opettajana oli etelästä tullut Daisy Tuovinen. Hajuvesi tuulahti luokkaan, kun opettaja kopsutteli korkokengillään hieno laukku olalla sisään. Kaikki pomppasivat seisomaan pulpettinsa viereen. Opettaja istuutui kateederille jykevän pöydän taakse ja nousi kävelemään vain silloin, kun hän kirjoitti liidut katkeillen mustalle taululle ruotsinkielen sanoja. Ruotsin tunnit olivat minulle alusta lähtien vaikea asia. Opin kyllä rallatuksen: Rulla, rulla, lilla Ulla. Lilla Ulla rullar.
Oppilaiden kesken puhuimme opettajasta Deisi-nimellä. Hän oli usein huonolla tuulella. Hänellä oli tapana heittää kysymyksensä oppilaille riveittäin, jolloin jännitys kerkesi nousemaan.
Opettaja teititteli: ”Te, siellä Huttusen takana”.
Hän kurkotteli kaula pitkällä minua kohti. En muista, mikä kysymys minulle osui enkä ehkä osannut vastata oikein, mutta kammo ruotsintuntia kohtaan lisääntyi.
Maalta kotoisin oleva Ritva istui takarivissä. Hänen polkkatukkansa pinni oli hävinnyt. Deisi osoitti kysymyksen Ritvalle. Tämä nousi ylös pulpetista ja pitkänä tyttönä seisoi hartiat kumarassa ja pää alas päin. Hiukset valahtivat silmille.
”Juntunen muistuttaa ihan meidän pollea, silläkin oli tuommoinen harja”.
Ritva pyyhki salaa kyyneliä. Kylmä hiljaisuus kosketti meitä muita, mutta asiasta ei juuri puhuttu koulussa eikä kotona.
Daisy Tuovinen:
”Mieheni sai viran Iisalmen kunnanlääkärinä. Takapajuinen ja pieni tämä kaupunki on ja ihmiset puhuvat rumaa murretta. Minun oli otettava vastaan ruotsin opettajan väliaikainen tehtävä. Osaan ruotsia ja saanhan tästä palkan eikä aika käy pitkäksi kotirouvana.
Luokassa 1 A on fiksujakin tyttöjä, esimerkiksi pankinjohtajan ja asemapäällikön tytöt oppivat hyvin ruotsia. Niillä on isosiskot ylemmillä luokilla. Mutta sitten täällä on niitä, jotka eivät ole koskaan ruotsin puhetta kuulleetkaan. Opetustyö on kuin kivirekeä vetäisi.
Olen puhunut miehelleni, että meidän on muutettava takaisin etelään tai vaikkapa Ruotsiin. Miksi minun piti joustaa näin paljon? Lääkärin töitä olisi ollut Etelä-Suomessa ja maailmalla riittämiin.”
59 vuotta myöhemmin
Riemuylioppilasjuhlassamme muistelimme kouluaikoja. Yksi meistä, toinen Ritva, oli ollut työssä sairaanhoitajana Etelä-Suomen hoitokodissa. Hän oli ollut pitkään Daisy Tuovisen hoitajana ja he olivat jutelleet myös Iisalmen ajasta. Ritva oli maininnut, että monet, hän itse mukaanluettuna, olivat pelänneet ruotsin tunteja. Opettaja oli yllättynyt, ei tavoittanut meidän pelkoamme eikä nähnyt siihen olleen mitään aihettakaan.
Raili Miettinen
25.4.2022
Takaisin tarinoihin