Maantie on muuttunut valkoiseksi tunneliksi. Tuore vitilumi on verhonnut korkeat lumipenkat. Valkea untuvainen harso sädehtii keskitalven auringossa, jonka säteet hädin tuskin yltävät kurkistamaan metsän reunan yli kohti sinistä pakkastaivasta.
Pikkutyttö
kipittää maantien vasenta laitaa, niin kuin on neuvottu. Huopatossuihin lisätyt
kumipohjat narskuvat pakkaslumella ja pienet pyöreät posket punertuvat. Nenä
vähän vuotaa. Pieni käsi lapasen ja rukkasen suojassa puristaa ruskeaa,
käytettyä kirjekuorta, jonka sisällä on kaksi paperinukkea, Inkeri ja Anita.
Kaikki niiden vaatteet, kaupasta ostetut ja itse piirretyt ovat kirjekuoressa
mukana.
-Apua ! Lumiaura tulee ! Se mörkö auraa minut
ja heittää metsään niin kuin lumen. Tai se voi viedä minut lumen mukana vaikka
Naapurivaaralle. Tai ehkä se puskee minut auransa edessä tiepiirin pihaan
mennessään sinne yöksi lepäämään. Tiepiirissä haisee aina pahalle bensalle ja
pakokaasulle. Pitää mennä toiselle puolen tietä !
Pikkutyttö
juoksee lumisen tien toiselle laidalle turvaan. Sielläkin hän näkee valkoisen
lumen pöllyävän korkealle. Vielä isompi kuorma-auto auroineen on lähempänä tyttöä
kuin kylältä päin lähestyvä mörkö.
-Menen vielä
tuonne toiselle puolen tietä siksi aikaa, että isompi hirviö menee ohi.
Taas pikkuinen
tyttö juosta hilpaisee tien poikki. Lumiaurat eivät välitä ihmisistä, ne vain
huristavat kovaa vauhtia sinne minne ovat aikoneet. Isompi hirviö kolisi ja rymisteli
ohi ja tyttö tunsi päässään ja jaloissaan, että olisi tehnyt kamalan kipeää,
jos hän olisi joutunut lumiauran saaliiksi. Nyt taas mörköä karkuun toiselle
puolen tietä. Sitten olisin turvassa molemmilta lumiauroilta.
Pitkänokkainen
linja-auto kääntyy maantielle aseman risteyksestä. Kuski on mielissään, että
tie on hyvin aurattu.
Vitivalkoinen pakkaslumi narskuu linja-autokuskin kumiteräsaappaiden alla, kun hän harppoo kohti keltaista taloa, jossa on siniset ovet. Pikkutyttö lepää miehen sylissä velttona. Vain pieni käsi puristaa tiukasti ruskeaa kirjekuorta, jossa on paperinuket Inkeri ja Anita vaatteineen.
Riitta Kärkkäinen
2023
Takaisin tarinoihin