Toivoa on aina

 - Onko sinulla nyt se yleisavain mukana? kysyy portieeri Toivo.

- Tässä, virkkaa vahtimestari.

- Ei meillä ole muutakaan vaihtoehtoa, kun asukkia ei ole näkynyt kahteen päivään. Avaa ovi nyt, kehottaa Toivo.

Miehet avaavat oven ja huutelevat sisään astuessaan:  - Haloo, onko täällä ketään? Tässä portieeri!

Ei vastausta, hotellihuoneessa on hiirenhiljaista. Vuoteella makaa kuitenkin joku. Miehet lähestyvät varovasti sänkyä ja huomaavat nukkuvan naisen. He ravistavat häntä olkapäästä, mutta nainen ei herää. Jussi koettaa ranteesta pulssia.

- Hän on tajuton, äkkiä, soita hätäkeskukseen ja tilaa ambulanssi. Heikko pulssi tuntuu vielä!

Kun ambulanssi on vienyt naisen sairaalaan, tutkivat miehet hotellihuonetta. Yöpöydällä on avonaisena kirja, jota on luettu puoliväliin asti sekä puolillaan oleva vesipullo. Käsilaukku lojuu avonaisena pöydällä ja siitä on tipahtanut huulipuna pöydänkannelle. Toivo katsoo, löytyykö laukusta naisen tarkempia henkilötietoja.

Henkilöpapereista selviää, että asukkaan nimi on Minna Maria Virtanen. Hän on 23-vuotias kielitieteiden opiskelija, joka on kotoisin Sotkamosta Kainuusta. Opiskelunsa täällä Tampereella hän on aloittanut kolme vuotta aikaisemmin.

- Hei katso, täällä on myös kirje! huudahtaa Toivo vahtimestarille. Luuletko, että voimme lukea sen?

- Ilman muuta, pitäähän meidän saada selvää, mikä tämä tilanne on ja kenelle meidän mahdollisesti pitää tästä ilmoitella.

Miehet avaavat kirjeen ja portieeri lukee sen ääneen:

Hyvä Minna,

En ole pystynyt kertomaan tätä sinulle kasvotusten ja sen vuoksi lähestyn sinua näin kirjeitse. Kun luet tätä, olen jo kaukana. Jo pitkän aikaa olen tuntenut, ettemme me sovi toisillemme. Olemme liian erilaisia. Olen tavannut toisen naisen, jonka kanssa olen seurustellut jo jonkin aikaa. En vain ole saanut sitä sanotuksi sinulle. Uusi rakkauteni on ranskalainen ja kun saat tämän kirjeen, olemme jo matkalla hänen kotimaahansa, jossa voimme aloittaa uuden elämän. Tunnen, että nyt olen löytänyt elämäni naisen, sielunkumppanini. Olen pahoillani, Minna, jos olen haavoittanut sinua, mutta varmaan ymmärrät jonkin ajan kuluttua, ettei meistä kuitenkaan olisi tullut pitkän päälle paria. Sinä löydät varmaan kohta sinulle paremmin sopivan miehen.

Kaikkea hyvää sinulle
toivottaa Arska

Vaitonaisina miehet taittelevat kirjeen kokoon. Nyt he huomaavat yöpöydän viereen lattialle pudonneen pilleripurkin. Vain muutama pilleri on jäljellä. On helppoa arvata, kuinka tapahtumat ovat edenneet.

Kun tieto Minna Virtasen selviämisestä tulee hotelliin, lähtee Toivo sairaalaan viemään naiselle hänen tavaroitaan. Portieerin mielestä Minnan kanssa on mukava jutella ja nainen purkaa hyvälle kuuntelijalle mieltään ja tuskaansa, joka on johtanut itsemurhayritykseen. Kun Minna pääsee sairaalasta kotiin, on Toivo häntä vastassa ja vie autollaan kotiin. Sen jälkeen nuoret alkavat tapailla säännöllisesti ja kahden vuoden kuluttua vietetään Minnan ja Toivon häitä.

Ei niin hankalaa alkua, ettei lopussa kiitos seisoisi!

 

Marketta Isotalo
2021


Takaisin tarinoihin