Ukko ylijumala ajaa kiviä kottikärryillä. Siinä yksi selitys ukkosen jyrinälle. Välillä kivet kipinöivät tulta pilvistä maahan saakka.
Lapsena ukkonen
pelotti. Piti mennä äkkiä sisälle ja pysyä siellä, kunnes rajuilma oli ohi.
Sähköjohdot ja puhelimet otettiin irti töpseleistään. Ikkunat laitettiin
kiinni, ettei pallosalamat pääse ryntäämään sisälle. Purolan mummo kertoi, että
Makkosen mummo oli nähnyt kerran pallosalaman. Pyöreä tulipallo oli sännännyt
avonaisesta ikkunasta sisään, aikansa hortoillut tuvassa ja vilahtanut kamarin
ikkunasta ulos. Ei onneksi tehnyt mitään vahinkoa.
Kerran, kun
äiti ja isä läksivät illalla laskemaan verkkoja Pirttijärvelle Sotkamossa,
jäimme minä ja kaksi pienempää sisartani kotiin leikkimään. Minä olin 7-vuotias
ja pikkusiskoni olivat 4- ja 2-vuotiaat. Pikkuisiahan me vielä oltiin yksin
jäämään, mutta silloin 50-luvulla ei ollut niin tarkkaa. Uskallan sen nyt jo kertoa, kun rikos on jo
päässyt vanhenemaan. Hyvin me siellä kotona keskenämme pärjättiin.
Yhtäkkiä
alkoi kuulua jyrinää ja ikkunasta näkyi valon välähdyksiä tumman violettien
pilvien välistä. Vanhimpana joukosta ryhdyin viivyttelemättä turvatoimiin.
Laitoin ihan ensin ikkunan kiinni. Sitten määräsin pikkusiskot istumaan
vaatekomeron lattialle ja käskin pysymään siellä, kunnes antaisin luvan tulla
pois. Siellä olisivat hyvässä tallessa. Itse asetuin keittiön pöydän alle
istumaan, mikä tuntui tarpeeksi turvalliselta paikalta. Ei ne salamat pystyisi
kuitenkaan pöydän läpi iskemään. Ukonilma ajoikin äidin ja isän sukkelasti pois
järveltä. Siskot vapautettiin vaatekomerosta. Vanhempien ollessa kotona ei
ollutkaan enää mitään hätää, vaikka ukkonen jaksoi jyrskää koko illan.
Nyt
aikuisena ukonilma ei enää pelota, mutta herättää toki kunnioitusta sen verran,
että saa hakeutumaan suojaan.
Joskus
ukkosen synty kestää päiviä. On pitkään lämmintä ja hiostavaa. Painostavasta
olosta tiedetään ukkosta olevan ilmassa. Joskus taas ukkonen nousee nopeasti,
kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin sanotaan.
Toinenkin
ukonilma on jäänyt mieleen. Oli heinäkuinen pyhäpäivä ja päätimme sen kunniaksi
lähteä pienelle sunnuntaiajelulle Maaningan mökiltä Pielavedelle. Päämääränä
oli Lepikon torppa, arvostetun ja pitkäaikaisen presidenttimme, Urho Kekkosen, syntymäkoti.
Ilma oli lämmin ja kaunis kuin morsian. Tutustuimme pieneen museotorppaan ja
sen vaatimattomaan ympäristöön. Sitten
olikin jo iltapäiväkahvien aika. Suuntasimme sandaalimme pihapiirissä olevaan
kahvioon. Siellä oli tarjolla perinteiset, suomalaiset kahvit ja pullat. Mutta
oli siellä muutakin kiinnostavaa. Nimittäin levyautomaatti, jollaisia ei enää
nykyään elävässä elämässä tule vastaan. Yhdessä varattiin kolikko konetta
varten ja sitten äänilevyä valitsemaan. Sieltähän löytyi Eija Sinikan laulama ”Urkin
humppa”. Nauroimme, että tämähän me soitetaan kahvin kyytipojaksi ja Urkin muistoksi.
Raha koneeseen.
Silloin jyrähti
ukkonen ja heti saman tien iski salama jonnekin lähelle. Levyautomaatti
paukahti kerran ja lakkasi soittamasta. Sähköt poikki koko turistiansasta. Ukko
ylijumala ei tykännyt hyvää, kun nauroimme Urkille.
Riitta Kärkkäinen
22.3.2022