Unelmat lapsuudessani oli tuntemattomia. Elettiin sodan varjossa ja toiveena oli vain sen loppuminen. Äiti painotti meille: "Eläkää jalat maassa, sillä se mikä tapahtuu, niin se tapahtuu, eikä sille mitään voi."
Lapsenlapsenlapseni Riia ja Henna osaavat unelmoida. Suurmammalle kerrotaan mitä ihmeellisemmistä unelmista. Voi kun sitä ja voi kun tätä. Nykyajan lapsilla on yltäkyllin kaikkea. Luulisi, ettei ole sijaa unelmille.
Riialla ja Hennalla on todellisia että mielikuvallisia unelmia. Todelliset unelmat kohdistuvat niin ihmeen vaikeisiin kirjaimiin. Riia esikoululainen käy puheopetuksessa. Kirjaimet hän tunnisti jo vuosia sitten, mutta miten ärrä osaakin olla niin vaikea sanoa.
Aikoinaan heidän vieraillessaan luonani tiedustelin Riialta: "Vieläkö sinulle ärrää opetetaan?" Riiaa nauratti ja vastasi: "Suurmamma ei muista, ettei minulle ällää opeteta vaan ällää." Katsoin hölmistyneenä, että ei ällää vaan ällää. Selvisi, että nykyään opetetaan ällän oikea lausuminen ennen ärrää. Riian unelmana on oppia kirjainten oikein sanominen ennen ensi syksyä.
Nuorempi Henna otti sisareltaan mallia kirjainten sanomisissa. Oli hauskaa kuunnella heidän puhettaan vielä vuosi sitten. Joskus tuntuu, että vieläkin on tulkille asiaa.
Suurmamma on aina syntymä- ja nimipäiviksi lahjoittanut yhden euron maksavan arvan molemmille. Tyttöjen unelmana on voittaminen niillä. Vieläkään ei olla voitettu lahaa, on Riian toteamus. Nyt Henna innostuu ja suureen ääneen huutaa:"Suulmamma kuuntele nyt. Minä voitin ja äidin kanssa haettiin voitto.
Minä voitin tintun. Suuuulen tintun.
Nyt vuosien kuluttua sujuvat kirjaimet ja monet muutkin asiat sekä muutamista unelmista on tullut totta. Riia on tomera tyttö ja on vuosia käynyt tilaisuuksissa esiintymässä soittaen sekä laulaen. Ne olivat unelmia jo ala-asteella. Muutenkin olemus on nuoren kiltin neidin kaltainen. Ei värjättyjä hiuksia eikä maalilla ole ollut asiaa kasvoihin. Hennalla ei ole siskonsa kaltaisia harrastuksia, vaan hän on kiinnostunut poneista ja hevosista. Muutaman kerran on poni vikuroinut heittäen tytön maahan, mutta ei hän siitä ole harrastusta lopettanut. Henna käy myös talvisin pilkkimässä suuren kalan toiveessa yrittäen saada pidemmän kuin Suurmamma. Kauan saa yrittää jos Suurmamman voittaa, sillä hän nosti pilkkiessään 49 cm pitkän ahvenen. Valitettaessa ei ollut vaakaa paikalla.
Näin vuodet vaihtuvat, mutta ainakin näillä tytöillä on harrastukset kuin entisillä sota-ajan likoilla, vaikka tytöillä alussa älläkin oli ällä.
Reetta Väänänen
2022
Takaisin tarinoihin