Usko on kadoksissa,
vahva luottamus
siihen, että
minulla on varjelija
ja asiat järjestyvät
lopulta parhain päin.
Missä oli auttaja
kun Häntä eniten tarvitsin
ja mustat pilvet
vyöryivät ylitseni?
Ei vastausta –
vain hiljaisuus.
Onko tuolla ketään,
pelkkää pimeyttäkö?
Äiti makaa arkussa
punaisten ruusujen alla.
Alttariseinän puureliefiin
on kaiverrettu kaari-ikkuna
jonka läpi valo
virtaa kappeliin.
Griegin Aamutunnelma
täyttää huoneen.
Näen kuinka äiti
kulkee valon siltaa pitkin
kohti ikkunaa.
Hän kääntyy ja hymyilee,
kuiskaa:
”Ei valo ole kadonnut, lapseni
katso, kirkkaus on!”
Marketta Isotalo
13.11.2021