Syksy hiipii hissukseen kesän kimppuun. Aamukaste ja illan kosteus syleilevät toisiaan, kun päivät lyhenevät. Aamulla sumu sulkee sisäänsä koko maiseman. Illan tullessa nousee valkoinen usva niityn ylle. Ei syksy helposti kesää nitistä. Välillä on kosteita ja harmaita päiviä. Ne saavat metsäiset ojanpenkat ja tienvierustan pusikot haisemaan laholle. Kuulaat syksyaamut tuoksuvat jo aavistuksen pakkaselle. Puut ja pensaat eivät helpolla luovuta. Ne muuttavat uhmakkaasti ja riemukkaasti väriään ennen kuin tyytyvät kohtaloonsa. Lopulta kauniit lehdet pitää pudottaa ja asettua lepäämään talven ajaksi.
Me ihmiset
alamme syksyllä muistuttaa Veikko Huovisen ”Hamsteria”. Keräämme marjoja ja
sieniä ämpäritolkulla. Keitämme mustaherukkamehua ja makoisaa mansikkahilloa.
Pakastamme tyrnimarjoja, noita pieniä C-vitamiinipommeja. Kasvimaalta löytyy
venkuran mallisia porkkanoita ja perunoita kellarin laareihin. Viimeiset
kesäkurpitsat ovat lehtikompostin kupeessa kasvaneet puolimetrisiksi. Liiteri
on kukkuroillaan polttopuuta, ihan vain sähköyhtiöiden kiusaksi.
Lintuystävämme
tekevät ohimarssit ja ylilennot kertoakseen, että keväällä taas nähdään.
Isokoskelot uivat satapäisinä parvina määrätietoisesti samaan suuntaan. Kauniina
päivänä kurjet rääkyvät ottaessaan korkeutta, järjestäytyvät auroiksi ja suuntaavat
etelään. Yksinäinen harmaahaikara astelee rannan kortteiden keskellä ja nappaa
kalan laihaan kurkkuunsa silloin tällöin. Sillä ei tunnu olevan kiire
minnekään. Hyönteishotellissakin on hyvä käyttöaste, huoneita varattu jo
runsaasti.
Syksyllä on
paljon puuhaa ennen kuin pakkaset pääsevät taas yllättämään. Linnunpöntöt
täytyy siivota seuraavaa kevätmuuttoa varten. Talven yli säästettävät kukat
tuodaan kuistille pakkasia karkuun heti, kun Pekka Pouta niin kehottaa.
Järvivesikin on jo niin kylmää, että kaikkien mielestä laiturin pätkät voi
nostaa maihin, turvaan jäiden runnomisilta.
Syksyllä
kesälaitumilla olleet yhdistykset kutsuvat kokouksiinsa. Uusiin harrastuksiin
riennetään innokkaina, kesällä säilöttyä aurinkoenergiaa pursuen. Sitten yhtenä
aamuna valkoinen kuura hunnuttaa pihanurmen. Sen näkeminen tuo sydänalaan
lapsekkaan innostuneen olon. Aamu tuoksuu talvelle.
Sitten vielä
amarylliksen sipuli kasvamaan, niin voidaan oikeasti jäädä odottamaan talvea ja
Joulua.
Riitta Kärkkäinen
12.9.2023