Vainajien muistopäivä


Kaapo aloitti pyhäpäivän vieton siivoamalla. Vanha talonmiehen yksiö kerrostalon kellarikerroksessa oli nopeasti läpikäyty. Hän kopisteli olohuoneen maton sisäpihalla, lakaisi lattian ja pyyhki lopuksi pölyt vähistä huonekaluista ja tavaroistaan, senkin päällä olevasta valokuvasta, matkaradiosta ja anopinkielestä.
Kello lähenteli neljää, oli aika aloittaa ruuanlaitto. Kaapo kyykki ruokakaapin alahyllyltä tukevan makkaranpätkän ja kookkaan, punasävyisen perunan. Hän valmisteli perunan uuniin, pesi, hieroi pinnan sulalla margariinilla ja tökkäsi kuoreen muutaman reiän haarukan kärjellä.
-  Miettisellä oli verimakkarat tarjouksessa, hän sanoi ääneen.
-  Tuhtia kekriruokaa, Kaapo kuuli vaimon äänen olohuoneesta.
-  Olisitko sinäkin halunnut? hän kysyi.
-  Ei, ei, minulle riittää se tavallinen, vaimo vastasi.
Kaapo touhusi keittokomerossa, sokeroi puolukkasurvosta makkaran höysteeksi, kurkisti välillä uuniin ja hyräili hiljaa samaa kappaletta aina uudelleen ja uudelleen. Häävalssi se oli, hänen ja vaimon, 35 vuotta sitten tanssittu.
-  Uuniperuna kestää melko kauan kypsyä, Kaapo sanoi.
-  Minulla on aikaa, kuului olohuoneesta.
Kun peruna lopulta oli kypsä, Kaapo kävi vaihtamassa päälleen valkoisen kauluspaidan ja suorat, tummat housut. Hän lämmitti verimakkaran paistinpannulla ja kokosi aterian lautaselle: mustaa makkaraa, puolukkahilloa, uuniperuna ja sen höysteeksi margariinia.
Sitten vielä aperitiivit. Kaapo kurotteli astiakaapin ylähyllyltä kaksi pientä, jalallista viinilasia ja kaatoi ne melkein piripintaan Aperiittaa. Hän asetti lasit vaneriselle leikkuulaudalle ja kantoi ne juhlallisesti olohuoneeseen. Kaapo laski toisen lasin vaimon kuvan eteen senkin päälle ja nosti omansa kilistysasentoon.
-  Hyvää muistopäivää, rakas, Kaapo sanoi ja siemaisi maistiaiset lasistaan.
Vaimo ei vastannut mitään, mutta näytti selvästi hymyilevän.
Kaapo avasi radion. Lauantain toivotuissa soi Warum. Hän asettui syömään keittokomeron seinustalle pienen ruokapöydän ääreen. Jälkiruuaksi oli vielä toinen lasillinen aperitiivia.

Antero Heikkinen 
3.10.2018

Takaisin