Vanha valokuva

Mieheni oli hyvin kiinnostunut historiasta ja hän luki aiheesta paljon. Säästimme matkoja varten. Yhtenä päivänä aamukahvilla vitsailin miehelleni, kun hän oli vihdoin saanut lopetettua piipun tupruttelun, että mitä me nyt säästyvien rahojen kanssa teeme. Päätimme , että joka vuosi teemme niillä tupakkamatkan. Olemme sellaisen ansainneet, kun minä en ollut polttanut ikinä ja nyt hänkin lopetti.

Yksi noista matkoista oli Egyptin Luxoriin ja Assuaniin.  Se oli kallis, mutta kaikkiastaan hintansa väärti. Kävimme monissa turistipaikoissa. Elämys oli valtavat pylväiköt  mahtavassa Karnakin temppelissä ja illalla oli siellä vielä musiikki- ja valoesitys. Kuninkaiden laaksossa selkäpiitä karmi käynti hautojen sisällä. Kuningattarien laaksossa kaunis Hatsepsutin temppeli tuli myöhemmin vielä kuuluisammaksi verilöylystään. Valtavat isot Memnonin kolossit ihmetyttivät.

Ajelimme  nubialaisten ohjaamalla fellukka veneellä pitkin Niiliä ja opas kertoi kuinka he olivat joutuneet lähtemään asuialueiltaa suureen Assuanin padon muodostaman 650 km pitkän Nasserjärven veden noustessa.
Matkalla poikkesimme Elefantine saarella. Siellä oli elävä krokotiili aitauksessa ja mahdottoman ruma maraboulintu. (Ihmettelimme ruotsalaisten nimivalintaa suklaalleen oikein joukolla).

Ajomatka Assuanin padolle oli hiekkaa ja pölyn nielemistä koko ajan. Teiden risteyksissä oli esteet ja aseelliset tuimailmeiset vartijat. Pato on valtavan suuri  110 metriä korkea ja 5 kilometriä pitkä rakennelma tehty estämää Niilin tulvat ja tuottamaan sähköä. Se on aivan uskomaton muistomerkki rakentamisesta 1970- luvulta. Egyptin entisaikojen rakennusten vertainen

Huonolla omallatunnolla nautimme ylellisestä hotellista puutarhoineen. Matka risteilyaluksella Niiliä pitkin Assuanista Luxoriin toi mieleen Agatha Christien kirjasta tehdyn  elokuvan ”Kuolema Niilillä”. Miljöö oli samanlainen, varsinkin aamiaistarjoilu oli aivan öykkärimäinen ja yltiömäisen runsas. Mieltä vihlaisi kun katsoin rannoilla olevaa köyhän ja alkeellisen näköistä asukkaiden elämää.

Kävimme lukuisissa muissa historiallisissa kohteissa viikon aikana. Valokuvasin paljon eri paikoissa. Minulle on tärkein muisto kuva miehestäni Ombon temppelin alueelta. Kuvassa on kaksi miestä, vuosituhannet välissä, toinen vuosituhanten takaa patsaaksi ikuistettuna ja toinen kaukaa pohjoisesta tullut historiasta kiinnostunut turisti. Kuvassa on yhteistä herrojen profiili. Se hätkäytti minua ja mieheni ämpyili kuvausta vastaan ja ihmetteli mitä minä taas intoilen. Sain, kuin sainkin kuvan muistoksi uskomattoman elämysrikkaasta matkasta. Se oli hyvin järjestetty ja opas oli erittäin osaava. Hän kirjoitti opaskirjan myöhemmin nähtävyyksistä.

 

My Way 24.9. 2021

Kerttu Miettinen

Takaisin tarinoihin