Kaivan esille kellastuneen velkakirjan, opintolainavelkakirjan. Olen heti ajatuksissani vuoden 1972 kesässä. Olen saanut opiskelupaikan Helsingin Yliopistosta. Isä sanoo: ”Ota ihmeessä opintolaina. Maksat sen takaisin ensimmäisellä palkallasi, kun valmistut lakimieheksi.”
Anon opintolainaa. Helsingin Yliopiston Opintotukilautakunta
myöntää sen minulle. Menen Helsingissä Kalevankadulla olevaan Kansallis-Osake-Pankin
konttoriin, jonne lainan myöntäneestä Varkauden konttorista velkakirja on
lähetetty. Helsinkiläiset
pankkivirkailijat näyttävät hyvin istuvissa jakkupuvuissaan ja
silkkihuiveissaan hienoilta, vähän koppaviltakin. Allekirjoitan velkakirjan
20.10.1972 ja saan ensimmäisestä 4.800 markan lainaerästä tililleni puolet eli
2.400 markkaa. Seuraavan erän kuittaan tililleni tammikuussa 1973, kun
yliopiston lukukausi alkaa.
Opiskeluvuodet kuluvat. Viitenä syksynä kuittaan saaneeni
myönnetyn lainaerän ja saan siitä tililleni puolet, ja tammikuun alussa aina toisen
puolikkaan. Nostan myös tammikuussa 1977 puolikkaan lukuvuoden lainasta, vaikka
valmistunkin yliopistosta jo helmikuun puolessa välissä. Tuolloin olen nostanut
lainaa yhteensä 27.960 markkaa.
Kuuden kertotaulusta ja jakolaskusta ei ole apua, kun yritän
selvittää paljonko opintolainamarkat ovat euroina. Tilastokeskuksen
rahanarvonmuunnin auttaa. Olen nostanut opintolainaa yhteensä 20.099 euroa.
Työurallani olen ollut lopulta ylemmän palkkausluokan
hovioikeudenneuvos ja saanut kaikki kokemuslisät. Isäni oli väärässä. Yhdellä kuukausipalkallani
en olisi silloinkaan kyennyt maksamaan opintolainaani. Olen jäänyt eläkkeelle 1.3.2018
palveltuani valtiota yli neljäkymmentä vuotta. Leipäni on ollut melko kapea,
mutta pitkä. Niin pääministerin kuin presidentinkin, joiden leipä saattaa olla
lyhyt vaikkakin leveä, kuukausipalkka on sekin pienempi kuin nostamani
opintolaina.
Opiskeluvuosien kesinä olen työssä, neljänä kesänä
pankkivirkailijana, yhtenä asianajotoimistossa. Työllä ansaittua rahaa käytän
harkitummin kuin opintolainaa. Opintolainaa käytän muistaen kiinalaisen
viisauden: jos sinulla on kaksi rahaa, osta toisella leipä ja toisella kukka.
Leipä, jolla elät ja kukka, jota varten elät. Menen aina syksyllä lauantaisin Kauppatorille
hiukan ennen toriajan päättymistä ja ostan kimpun kukkia alennuksella. Hyppään
raitiovaunun kyytiin. Lippu maksaa 50 penniä. Kukat somistavat vaatimattoman
kämppäni.
Opintolainavelkakirjani etusivulla on poikittain punainen
leima MITÄTÖN KOP KUOPIO. Olen maksanut velkani takaisin.
Helena Lindgren
26.9.2023