Ensi kohtaaminen. Olen neljäs- tai viidesluokkalainen Varkauden Yhteislyseossa 1960-luvun puolivälissä. Olemme kotitalousopettaja Anja Nurmen kanssa istuutuneet ruokapöytään kotitaloustunnin päätteeksi. Tarjoiluvati kiertää ja jokainen saa ottaa kaikkea sillä olevaa. Nämä kurkut ovat venäläisiä suolakurkkuja, joita myydään Stjernan sekatavarakaupassa Ahlströminkadulla, sanoo opettaja. Otan lautaselleni kaksi pitkittäin leikattua suolakurkkuviipaletta. Suussa tuntuu suolakurkun kirpeä, suolainen maku, huomaan kurkun tiiviin rakenteen, nypykkäisen pinnan ja kauniin värin. Ihan jotain muuta kuin äidin säilömät haaleanvihreät suolakurkut. Jään ensi maistamalta koukkuun.
Olen opiskelemassa Helsingissä 1970-luvun alussa.
Lokakuisena aamuna luen Helsingin Sanomista ruokakaupan mainoksen. ”Venäläiset
tulevat, ne mainiot, aidot, kirpeät, venäläiset suolakurkut. Tänään palvelumyynnistä.”
Päätän, että luennon jälkeen käyn ostamassa muutaman kurkun. Niin olen syksyisin
tähän aikaan tehnyt. Kaupassa kurkut ovat tammitynnyrissä, josta myyjä antaa
minulle pyytämäni määrän kurkkuja. Kämpälläni en malta edes riisua päältäni
suolakurkunvihreää Lodentakkia vaan ryntään keittonurkkaukseen. Otan kaapista
viipaleen Oululaisen jälkiuunileipää, sipaisen sen päälle voita ja kaivan
paketista suolakurkun. Leikkaan siitä pitkittäiset viipaleet voileivälle. Ja
nautin.
Makunautinto täydentyy. Töölössä asuva ystäväni tietää hyvän
venäläisen ravintolan, Timo T Kaukosen omistaman ravintola Troikan Caloniuksenkadulla.
Opintolainaa on jäljellä sen verran, että on varaa mennä pienellä
ystäväjoukolla Troikkaan. Listalta valitsemme zakuskaksi eli alkupalaksi
venäläisiä kurkkuja, hunajaa ja smetanaa sekä ruskeaa leipää. Suolaisen ja
makean yhdistelmä. Uusi tuttavuus. Harashoo! Balalaikka soi ja Victor Klimenko
laulaa Stenka Rasinia taustalla.
Kuopiolaiset ystävämme kutsuvat mieheni ja minut kotiinsa
laskiaisen aikoihin bliniaterialle. Makuhermot herätetään Myrttisen
venäläisillä kurkuilla, smetanalla ja hunajalla. Isäntä paistaa herkullisia
blinejä, joita hän tuo kuumina pöytään. Blinille laitetaan muikun- ja
siianmätiä, sipulia ja smetanaa. Nautimme niitä yhdessä. Kippis ystävyydelle!
Arki kotona. Jääkaapissamme on lähes aina lasipurkki
venäläisiä kurkkuja, maitohappokäymisellä valmistettua, valkosipulilla ja
piparjuurella maustettua herkkua. Mitä olisivat stroganoff-kastike tai
gruusialainen kaalilaatikko ilman venäläisiä kurkkuja?
Kuopion torilla 1990-luvun alkupuolella huomaan miehiä
ruskeissa takeissaan ja muhkeissa karvalakeissaan. He polttavat tupakkaa, jossa
on vahva tuoksu. He polttavat mahorkkaa. Mukana on naisia, joilla on
punertaviksi värjätyt hiukset ja he tuoksuvat makealle. He käyttävät Punainen
Moskova -nimistä hajuvettä. Nuoret miehet syövät torilla banaaneja. Venäläiset
ovat tulleet!
Helena Lindgren
5.11.2021