Oli kevät, jolloin olin käynyt vuoden koulua. Olin sairastunut kuumeeseen ja sitä kesti yli viikon. Tietääkseni olin melkoisen kipeä. Äitini kävi hakemassa ensimmäisen todistukseni.
Sairaus alkoi hellittää. Aloin jo vähän syödä. Muistan miten hyvältä voileipä suolasären kanssa maistui.
Sitten jaksoin lähteä ulos. Aurinko paistoi ja oli nurmikko. Oli tullut kesä. Se oli minusta ihme. Menin pihanurmikolle paljain jaloin. Jalkapohjat tuntuivat aroilta johtuiko se kuumeesta vai etten talven jäliltä ollut kulkenut paljain jaloin.
Pyöriskelin nurmikolla ja ihmettelin miten kesä oli tullut minun huomaamatta. Tanssin ja hypin hihkuen riemusta. Menin koivun juurelle kivelle Sivelin koivunlehtiä ja kuuntelin lintujen laulua.
Olin oikein onnellinen.
Tuo nurmenpehmeys ja vihreys ovat kantaneet takaumana koko elämän . Joka kevät ihastuttaa valo ja kasvien innostus alkaa versoa. Pyöräeilen ja kävelen etsien uusia kukkia ja kasveja. Löydän ensimmäiset leskenlehdet jo huhtikuussa sekä vähän myöhemmin sinivuokot. Krookuksia on Pohjolankadulla melko aikaisin. Narsisia ja muita kukka Hapelahden puistossa, niitä käyn katsomassa pyöräilyn päätteeksi.
Mökillä olen kulkenut heti katsomassa, mikä kasvi on ilmaantunut näkyviin keväällä.
Näsiä kukkii aikaisin keväällä. Voikukat kukkii. Tulee niittyleinikit esille. Iloitsen päivänkakkaroista, joita setäni sanoi-- Elän-kuolenkukiksi. Sellaisen uskomuksen mukaan----siis ensi vuonna, huomenna ja samalla otettiin yksi valkoinen osa pois.
Juhannuksena kukkivat orjanruusut ja monen muut kukat. Käyn lähteen luona hakemassa kurjenmiekkoja.
Heinäkuun lopulla alkavat kanervat kukkia. Se on yksi syksyn merkeistä.
Nyt on tulossa kevät ja kesä. Pian voin ostaa ensimmäiset orvokit, ehkä heti pääsiäisen jälkeen. Kun olin pieni tyttö, mummoni sanoi, että vie orvokkeja hän haudalleen. Olen vienyt ja muitakin kukkia.
Maija Silmärinen
15.03.2023