muistiin merkinnyt Sirpa Suntioinen
Kuuntelen pää kallellaan
kuinka lämmin makea maito
sihisee tonkkaan laiskasti tiheän siivilän läpi.
Silloin
silloin Valma astelee
äänettömästi pehmeänpyöreillä tassuillaan
karjakeittiön kynnykselle
nostaa muhkean häntänsä pystyyn
- ja sallii minun haistaa vaaleaa nenänpäätään.
Se on ennättänyt siistiä itsestään
yöseikkailunsa hajut.
Voin vain arvailla.
Yritän lipaista Valman poskea
ja saan sen kiepahtamaan taaemmaksi.
Kuulen vaimean hyrinän.
Haluan uskoa
hyrinän johtuvan minusta
- mutta varmaan vain aamumaidon tuoksusta.
Koko yön odotin
Valmaa vierelleni nukkumaan
pörheää selkäänsä
minun vatsaani lämmittämään
tuliaisinaan retkiensä salaperäiset hajut.
Valma latkii nyt maitoa
odotan opitusti vuoroani.
Kun minullakin vatsa täynnä
pyyhkii Valma viimeiset maitopisarat kuonoltani
hellästi tassulla
ja karkealla kielellä.
Vaan yritys haistella Valman hormoneja
sinkoaa sähäkät neulakynnet kirsuni ympäri.
Takaisin tarinoihin