Vuodet

7- vuotissyntymäpäivänä olin jo käynyt vähän koulua. Osasin lukea. Ei ollut suuria juhlia syntymäpäivänä.

Jouluaatto, kun olin kymmenen. Meillä oli pieni joulukuusi. Leikimme sen  ympärillä. Piiriä pyörittiin. Pakotin Vesa-veljeni pyörimään. Oli pienet kynttilät, jotka sytytimme tulitikuilla. Isä toi vähän karkkia, jotain pastilleja. Äiti oli oli neulonut villapaidan.

15-vuotiaana elokuun 13 päivänä odottelin rippikoulun alkamista. Totesin, että luokkakaverini olivat kasvaneet minua pitemmiksi. Olin koulussa luokkani pisimpiä.

Kun olin seitsemäntoista ajelin pitkin pitäjää polkupyörällä ja sain uusia ystäviä.

Juhannus 20 vuotiaana olin käymässä kotona. Olin silloin harjoittelemassa Sinikivessä.

Viikko kymmenen 28 -vuotiaana 6.12  sytytin kaksi kynttilää ikkunoille.

32-vuotiana minulla oli pieni tyttö.28.10 varmaan kävin hautausmaalla Maaningalla.

41-vuotiana 5.1. odotin kevättä, kun joulu oli ohitettu.

55-vuotiaana 25.7 nautin kesästä mökillä.

64-vuotiana tapaninpäivänä olin surullinen meijerin lopetuksesta.

72-vuotiana 1.4.odotan kevättä ja hoitelen lastenlapsia.

78-vuotiana Pyhäinpäivä. Hautausmaakävely.

82-vuotiana 1.5 on vappu. Kävin torilla ja pyöräilin Valkeisenlammelle katsomaan piknikillä olijoita.

94-vuotiaana luen ja pyöräilen sekä nautin elämästä.

Olen elänyt yksin jo monta kymmentä vuotta. Hoitelin lastenlapsia siihen asti, kun he kasvoivat isoiksi. Olen heidän ja heidän vanhempiensa kanssa nytkin paljon. Poikien kahden opiskelut päättyvät kai tänä vuonna. Sitten juhlitaan.

Minulla tulee olla aina tekemistä, että pysyn virkeänä ja terveenä. Mökkeily ja Lapin vaellukset ovat olleet tärkeitä. Nyt vähentyneet.

Toiveena on elää satavuotiaaksi.

Asun nykyisin satamassa. Hyvä paikka asua. Helppo päästä joka paikkaan.

Elämäni rivienväliin sopii paljon asioita.

Pitäisi kertoa tarkemmin, niin kuin Matias on kehottanut. Sellaisessa olisi paljon asiaa, olisi rakkautta ja muuta. Olen lukenut juuri satukirjaa Mestaritontun seikkailut. Sellaistahan elämää on satua ja seikkailua sekä rakkaus on ikuista.


Maija Silmärinen

9.2.2023


Takaisin tarinoihin