Vielä juhannusviikon maanantaina näytti hyvältä! Aurinko paistoi ja oli lämmintä! Minulla oli odottava tunne rinnassa. Juhannusjuhlat ovat ystävien kesken meillä. Se on perinne joka alkoi joskus seitsemänkymmenluvulla.
Ylen iltauutisten säätiedotteessa Kerttu lady puhui lohduttavia sanoja. Juhannus-sää saattaa olla kelvollinen. Tuo sana, saattaa, jäi kaivertamaan. Kympin uutisten ravuri Miina oli melkein samaa mieltä kollegansa kanssa. Sillä erotuksella, että todennäköisesti saattaa olla loppuviikosta ukkosta.
Keskiviikkoaamuna paistoi aurinko. Taisivat telkkarinnaiset erehtyä ennusteissaan. Vaimon laatiman listan mukaan suunnistimme pitkin marketin käytäviä. Ostoskärry pullisteli kaikesta tarpeellisesta mitä rastipisteiltä saimme työnnettyä siihen. Kassajonosta meidän oli lähdettävä lisäkierrokselle! Onneksi vaimo huomasi: vielä puuttuu joitain, jos sattuu ja eihän sitä tiedä.
Sitten tuli iltapäivä. Nyt mökille. Pakkasin autoon kaiken mitä tarvitsemme juhannusjuhlissa. Onneksi vilkaisin taivaalle. Itäinen taivas oli kuin Ukrainan horisontti Venäjältä päin katsottuna. Ensimmäiset pisarat alkoivat pestä autoa. Seurasi jääkaapin pakkaaminen juhlaruuilla.
Katselin kerrostalon ikkunasta itäistä taivasta. Tuolla noin viidenkymmenen kilometrin päässä mökki ottaa urhoollisesti vastaan Yläkerran Isännän metelöinnin. Toivottavasti hän on armollinen eikä kaada puita rakennusten katolle ajattelin itsekseni.
Nautimme kaupungissa mökkilounaan ja kuuntelemme radion uutisia. Kävi selväksi, kyse ei ole mistään vähäisestä myräkästä. Tämä on todellinen rajuilma. Uutiset kertoivat Joensuuntien olevan Tuusjärvellä poikki useista kohdista. Ukonilma ja rankkasade jatkuvat vielä useita tunteja. Nautimme mökki-iltapalaa kaupungissa.
Aurinko tulee esille telkkarin iltauutisten aikaan. Keltainen möllykkä sinisellä taivaalla hymyili kuin Putin kertoessaan venäläisten sotilaiden uroteoista Ukrainassa. Lähdimme katsomaan mökkinaapurin kanssa tilusten vaurioita.
Pelastuslaitos oli toiminut Joensuuntiellä metsurina. Mitä lähemmäs tulimme venerantaan vievälle mökkitielle, niin sitä suurempi savotta oli ollut. Murrokko muistutti Talvisodan Raatteentietä. Parkkeerasin auton ja jatkoimme naapurin kanssa sissimällä. Välillä löimme maihin ja ryömimme kaatuneiden puiden ali.
Purjehdimme tyyntä järvenpintaa ihaillen sähköperämoottorin työntämänä mökkisaareen. Sähkölinjat olivat ottaneet vastaan myrskyn vihat. Piuhat lepäilivät kanervikossa. Kuin ihmeen kaupalla rakennukset olivat pitäneet pintansa ja välttyneet tuholta.
Tästä vaimo tykkää, ajattelin kokeillessani tulevatko sähköt. Turha toimenpide. Ei tapahtunut mitään. Kotona jääkaappi pullistelee juhlaruokaa. Onneksi on pakastin joka pääsee juhlimaan herkuilla. Sähkötön talous on ongelmatalous joten pidämme seitsemänkymmenluvun retrobileet: nokipannukahvia, perunasalaattia, nuotiomakkaroita ja kyytipojaksi keppanaa.
Rantauduimme mantereen mökkinaapurin laituriin. He olivat sisällä koska valot paloivat lämpimästi. Täällä oli virta virrannut johtoja pitkin, mutta ympäristön männikön tukit olivat katkenneet puolesta välin kuin tulitikut.
Tontin nurkalla myrsky oli kuin kiusoitellut. Huusi on mennyt selälleen. Vilkaisimme avoimesta ovesta mahtoiko kukaan olla sisällä. Tämä silläkin uhalla, että olisimme häirinneet naapurin rouvan asiointirauhaa.
Keijo
Karhunen
17.3.2022
Takaisin tarinoihin