Ihailijakirje
itselle
Eihän Suomessa
voi itseään kehua:
Oma kehu haisee
Ylpeys käy
lankeemuksen edellä
Joka itsensä ylentää,
alennetaan.
Ylpeät olevat olevinaan,
siksi vahingonilo on aitoa
kun he kaatuvat.
Meillä nöyryys on voimaa,
vähättely valttia.
Ihailijakirje itselle
– sula mahdottomuus
henkinen este on korkea.
Kuitenkin pitäisi kirjoittaa.
Ettei tarvitsisi kysyä:
”Kelpaanko minä,
rakastatko minua tällaisena?”
Paras
ystäväni
Sinä olet seurannut
elämääni lapsesta lähtien,
nähnyt vuoden kierron
toisensa jälkeen.
Olit mukana arjessa
jaoit hyvät ja huonot hetket
iloitsit kanssani ja
toit lohtua ja turvaa.
Harrastin pitkänmatkanjuoksua
kilpajuoksua onnesta,
pääsin hurjaan vauhtiin
lopulta kompastuin.
Vauhtia on riittänyt -
pysähtymään olen oppinut
vasta vanhana,
katsomaan taaksepäin.
Sinun luulin kadonneen
kunnes sanoin:
”Mua nosta, kanna"
älä anna minun
joutua
hukkaan.
Marketta Isotalo 2022